 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
"minun vieressä" -> minun vieressäni
"Kävelin normaaliin tapaani koulun portaikot alas..." Lauseen merkitys ei nyt tule sellaisena esille kuin haluaisit. Sanavalinnasta ja -järjestyksestä johtuen minulle tulee kaksi tapaa käsittää tämä mieleen: 1. Päähenkilö kävelee portaat alas sellaisella kävelytyylillä, jota hän normaaliti käytttää. 2. Päähenkilö normaalisti kävelee portaat, toisin kuin joskus hän kierii ne tai leijuu niiden yli.
"hihkaisu, jota en tunnistanut keneksikään." Tässä on vähän sama ongelma. Eli tuota hihkaisua ei voikaan tunnistaa henkilöksi, johon sana keneksikään viittaa. Toisin kuin henkilön, josta hihkaisu lähtee.
"eteen päin" -> eteenpäin
"...joka oli kävellyt koko matkan aivan takanani." Voit ottaa tämän viimeisen lauseen pois, kyllä lukijat tajuavat, että se on Lenni joka on tehnyt näin. Tekstistä tulee parempi näin.
"talonyhtiön" -> taloyhtiön
"Isäni oli edellisenä iltana korjannut pyöräni kumit salaa talonyhtiön lämpöhuoneessa, sillä olimme sopineet, ettemme kertoisi äidille asiasta, sillä muuten asiasta puhuttaisiin vanhempainillassa, mitä en halunnut käyvän." Liian pitkä virke. Pätkitä pisteellä.
"Vaikka pyörä oli vanha, se oli silti vielä täysin toimiva, vaikka se ääntelikin jokaisella polkauksella." Ei kahta 'vaikkaa' samaan virkkeeseen.
"kuinka Johanna puhui tyttöporukkansa kesken, kuinka..." Sama, ei kahta 'kuinkaa' samaan virkkeeseen.
Alku oli todella kliséinen, luokkaan on saapunut uusi poika. Ajattelin, että tuleeko tästä nyt tylsä löperöhöperörakkaustarina. Mutta ei, yllätit positiivisesti syvemmällä ajattelullasi ja sait minut pitämään tarinastasi. Loppu on hyvä, mutta olisin kaivannut tarkempaa tietoa siitä, mitä pojalle oli tapahtunut. Eli sinun olisi tarvinnut antaa tarkempi tieto, että poikaa ei enää ole (ei siis sitä onko hän kuollut vai missä, vaan vaikka niin, että opettaja kertoo, ettei Lenni ole tulossa enää). Loppu oli hieno :)
