Review Detail

- "Käännyn edelleen kadunkulmista vasemmalle tai oikealle, tai kävelen suoraan, kuten olen aina tehnyt. Nimet, ylämäet, tuulensuunta, kaikki samaa. Joskus on meri, joka on vaihtelua, paitsi toistuessaan liian usein. Se on toistunut liian usein." Tämä pätkä on outo. Sille on vaikea saada merkitystä. Kaikki on turhia sanoja. Et saa niillä mitään aikaan.
- "...jotka uskottelisivat olevansa uusia jonkin aikaa." Hyvä!
- "Ei, vaikka olen niitä etsinyt, jopa." Runomainen. Ei ehkä sovi tähän tekstiin, vähän rajoilla.
- Tuota pihlajaa minäkin odotin koko ajan selitettäväksi.

Minusta tämä sopisi enemmän runoksi. En saa tästä novellia, varsinkaan käyttämiesi sanojen ja sanajärjestyksen vuoksi. Jos ne muuttaisi, tästä tulisi novelli.

Jästipään tavoin minäkin ajattelen, että tämä on päämäärätön ajatelma.