 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
- "konservatorio soittaja" -> yhdyssana tai sitten: konservatiorion soittaja.
- "Tää nyt on taas tämmönen” se naurahtaa" -> pilkku väliin: "Tää on nyt taas tämmönen", se naurahtaa.
- "...ja vedän narun kaulaan” se lisäsi" -> ...ja vedän narun kaulaan", se lisäsi
- "...oikeasti tässä.” sanoin" -> oikeasti tässä", sanoin. Käy katsomassa Keskustelu - Kirjoittaminen - Kieliopillisia ohjeita. Sieltä näet miten repliikin jälkeen merkitään. Jonkin kerran se meneekin tekstissäsi oikein :)
- Oliko Roosan ex Antti vai Arttu? Keskivaiheilla vaihtuu nimi yllättäen.
- "Roosa ei tuskin tarvitsee tunteitani. Kaverisuhteemme ole suuri salattu rakkaustarina." Huomioi pienet ajatusvirheet.
- "Roosakin huomaa Tonin. “Voi helvetti, tuokin on täällä...” “Niin on. Mitä sitten?”. Tässä ei ota yhtään selvää mitkä on kummankin repliikkejä.
- "iso kokoisista" -> yhdyssana
- "Tämä bändi paska." "Kolmas biisi vielä huonommin." Sinulta jää verbejä toisinaan välistä.
Hyvin saman tyylinen novelli kuin ensimmäisesi (Kirjaston naiset). Samanlainen selvitystapa, näkökulma, päähenkilö ja naisen tarve. Tarinat ovat mollipuoleen sävellettyjä suomalaisia juttuja. Pääosin kaihdan tällaisia juonia, jossa viina, seksin tarve ja masennus ohjaavat arkea eli normaaleja suomalaisia tarinoita.
Asia etenee, tapahtumia löytyy ja jollain tapaa saat vedettyä homman kasaan lopetuksessa. Tarina on silti ehkä vähän tylsä ja apea (mikä on vain minun mielipiteeni, ja jotkut tykkäävät 'tylsistä' ja 'apeista' juonista). Loppu on posiitivisemmalla asenteella kirjoitettu, mutta se jää vähän latteaksi. Teksti itsessään oli helposti luettavaa, kappaleet ja luvut vaihtuivat juuri sopivissa kohdissa.
Ainakin olet tyylillesi uskollinen :)
