 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
"kovan elämän kovettama nainen", en käyttäisi kahta samanlaista sanaa näin lähekkäin. Kolisee vasten hampaita lukiessa.
"lähiö kuppilassa" -> lähiökuppilassa
"Mieheni, joka oli ammatiltaan palomies oli menehtynyt traagisessa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna hyvinkin hänen arvolleen sopivassa onnettomuudessa", Tässä on ehkä vähän liikaa yhdeksi virkkeeksi. -> Mieheni, joka oli ammatiltaan palomies, oli... (huom. pilkkulisäys)
"Kakkos kanavalla" -> kakkoskanavalla
"yhdeksäntoista vuotiaana" -> yhdeksäntoistavuotiaana
"ensi alkuun" -> ensialkuun
"Niinpä nostin perseeni, jossa pystyin yhä tuntemaan ukkojen iljettävät hipaisut, sohvalta," -> virkkeestä tulee epäselvä tällaisella sanajärjestyksellä. Vaihda vaikka 'sohvalta' sana tuonne 'nostin perseeni' väliin.
"Kuulin kuinka pari poikaa jutteli jostain, niinkin ihmeellisestä asiasta kuin läksyt", ensin sanot jutteluaiheen olevan 'jotain' eli et tiedä mitä, mutta pian rajaat kuitenkin selvän aiheen (läksyt). Ristiriitaista.
"kebabannokseen" -> tämä olisi selvemmin luettavissa: kebab-annokseen. Rajoilla mennään, saako tämän kirjoittaa ilman väliviivaa, koska kebab on jo aika tuttu suomalaisille. (Kuka laittaa kebabiin sinappia tai ketsuppia O.o ? )
"pursusivat" -> pursuivat
Pilkkusääntöjä kertaisin, tekstissäsi on paljon turhia ja puuttuvia pilkkuja. Mutta pilkut nyt ovat vähiten tekstin lukua häiritseviä tekijöitä, kunhan oikeinkirjoitus on kohdillaan.
Juoni on aluksi tylsä. Samoin mietin, että miten ihmeessä alkoholisoitunut voi olla palomies ja tehdä työnsä silti? Nakkikioskijonon kuvailu on turhaa. Tekstissäsi on paljon jaarittelua. Mutta... Loppu on loistava. Juoni pelastaa muut kömpelyydet. Viimeinen virke on kutkuttava!
