 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Pakko tunnustaa, että minä pidin tästä. Ehkä sillä on jotakin tekemistä sen kanssa, että olin joskus ammoisina opiskeluaikoina kesätöissä kirjastossa... :D
Novelli etenee lennokkaan jouhevasti, ja nuoren kertoja-minän sopivasti karski ja kaunistelematon kieli tuo novelliin tarinan ilmapiiriin sopivaa karua elämänmakuisuutta ja realismia. Et sorru missään vaiheessa tarpeettomaan sievistelyyn, selittelyyn tai jaaritteluun, vaan luotat lukijaan. Hyvä!
Muutamia pieniä kielioppijuttuja: Jokunen pilkku puuttui, mm. ja -sanaa ennen tulee pilkku silloin, kun sana erottaa kaksi lausetta, eikä lauseilla ole yhteisiä jäseniä. Yhdessä kappaleessa kerroit ensin Romuluksesta se -pronominilla, mutta vaihdoit kesken kappaleen hän -pronominiin. Vaihdos tuntui tarpeettomalta, ja kieliasun myötä tekstin tyyli muuttui kesken kappaleen.
Hyvää työtä, minä pidin!
