Review Detail

Tässä kertomuksessa on henki, josta pidän.
Ei siis niin, että pitäisin sairaalamiljöön tunnelmasta, vaan tavasta, jolla kirjoittaja välittää sen lukijalleen.

Skitsofreenisen mielen johdonmukainen epäjohdonmukaisuus kulkee niin tiiviinä kerronnan myötä, ettei siitä pääse irti, eikä pidäkkään päästä. Tarinan rakenne vaatii tunnelman säilymisen.
Kertomus kulkee ikäänkuin kahta raidetta. Kokonaisuuden eteneminen on selkeää ja luontevaa. Siinä rinnalla sairaan mielen muovaama kuva luo omia tulkintojaan, jotka vielä tuntuvat olevan arvoituksellisia. Ainakin minulle.
Minulle jää odottava tunnelma, jostakin tulossa olevasta ....jostakin?

Kiintoisaa kerrontaa.

Lisää odotellessa: Kiitos.