Kirjoittaminen Vinkkejä ja ajatuksia kirjoittamiseen!

Ylläpidon palstaYleinen keskusteluKustantamot ja kustannussopimusKirjoittaminen

Public write access is disabled. Please login or register

Last post

puurolover 3 posts --- Location: n.a.	14.03.2016 13:12 Turhauttaa ja kiukuttaa kun tarina hajoaa käsiin! Arvon kirjoittaja siskot ja veljet. Jokin aika sitten, aloin kirjoittaa tekstiä työnimellä Savenvalajan poika. Lähetin tarinan alun(virheitä täynnä oleva, ”raakaversio”) tälle sivullekin, koska huomasin että tarinan loppu vain loittoni ja kaipasin tukea päätökselle jatkaa kirjoittamista. Kiitos Misfitin palautteen, päätin jatkaa. En ole aiemmin kirjoittanut näin pitkiä tarinoita. Pisimmässä kirjoittamassani tarinassa, ei varmaan ole ollut kuin n. 3000 merkkiä. Nyt tuntuu kuin kävelisin vähän liian syvässä vedessä. Tarina hyppii ajassa edes takaisin. On takaumia. Ja taas palataan ns. nykyhetkeen, tai vaihdetaan henkilö josta kerrotaan. Ja tarina, tietysti, elää päässä nopeammin kuin saan sanoja paperille. Juonen etenemiseen liittyvät ratkaisut eivät aina elä edes tuntia, kun jo huomaan, että ratkaisu onkin ristiriidassa johonkin aiemmin kerrottuun. Muuttaako ratkaisua nyt? Vai pitäisikö uudelleen kirjoittaa alku? Suttupaperi muistiinpanoillekin on ihan vessapaperia. Tuntuu että paniikki iskee. :( Miten tämä nyt näin nokalleen menee? Ja se tekstikään ei kuitenkaan näytä lukijalle samanlaiselta kuin kirjoittajalle. Tunnen riittämättömyyttä. Miten pitkä tarina oikein kirjoitetaan? Monessa paikkaa neuvotaan tekemään suunnitelma heti alkuun. Minä en oikein ymmärrä miten tai miksi? Minusta tarinaa alkaa tulla vasta, kun alan kirjoittamaan. Ehkä suunnitelma alkuun ei vain ole minun tapani. Ehkä sen pitäisi olla? Turhauttaa!
Misfit 5 posts --- Location: n.a.	15.03.2016 16:10 Re: Turhauttaa ja kiukuttaa kun tarina hajoaa käsiin! Itse olen kirjoitellut muutaman noin 1000 sanan tarinan ja niissä vielä homma pysyy kasassa jotenkin. Nyt aloitin pitemmän tarinan kirjoittamisen, jolla osallistun novellikilpailuun. Siinä huomasin, että kirjoittaminen pysyi paremmin kasassa kun runttasin ensin pääasiat paperille. Eli alusta nopeasti lopputilanteeseen ja perusidea oksennettuna paperille. Sen jälkeen aloin lisäämään täytettä väliin ja nostamaan pituutta. Lisäsin uusia tapahtumia, lauseita, viilausta ja kohti sujuvaa pitempää tarinaa mennään askel kerrallaan. Teksti tulee luettua läpi kymmeniä tai satoja kertoja ja joka kerralla lisään / viilaan jotain. Toisin kuin monella muulla, minulla eka versio tekstistä on aika lyhyt. Itse olen laiska suunnittelija ja kaikki on vain päässä. Muistilaput ei mulla toimi. Harrastuksissa (kirjoittaminen, pelien ohjelmoiminen) ei suunnittelu voisi vähempää kiinnostaa. Itsellä on perusidea ja sillä mennään. Lopussa katsotaan tuliko takki vai rukkaset. Kirjan kirjoittaminen on haaveena, mutta pelkään, että siitä tulee "mielenkiintoinen" kokemus. Jokaisella lienee oma tapansa toimia. Mulla näyttää toimivan tuollainen.. Edited by Misfit - 15.03.2016 15:13
Jästipää 22 posts --- Location: n.a.	15.03.2016 21:18 Re: Turhauttaa ja kiukuttaa kun tarina hajoaa käsiin! Itse olen kirjoittanut pääasiassa novelleja, mutta muutama romaanin käsikirjoituskin on syntynyt. Novellien kanssa en hurjan paljon tee ns. suunnittelutyötä, mutta romaanissa kylläkin. Mietin ensin päässäni tarinan mielestäni valmiiksi, sitten hahmottelen rungon paperille ihan vain ranskalaisin viivoin. Listaan päätapahtumat, hahmottelen niiden alle parilla lauseella juonta. Joskus saatan suunnitella henkilöhahmojakin valmiiksi. Kirjoittaessa listaan samalla myös itselleni muistiin erinäisiä asioita juonenkäänteistä, henkilöistä yms. etten kirjoita ristiriitaisuuksia myöhemmin esim. on aika noloa, jos päähenkilö vaikkapa ajaa kirjan alussa volvolla ja sitten yhtäkkiä lopussa hänellä onkin mersu. Teen suunnittelua ja muistiinpanoja nimenomaan siksi, että monisatasivuinen romaani on jo sellainen kokonaisuus, etten minä itse ainakaan muista täydellisesti omaa tekstiäni ja siksi on hyvä helpottaa jollain tapaa omaa työtään eikä jättää kaikkea oman hataran pään varaan... :) Suunnitteluun vaikuttaa minusta ennen kaikkea kaksi asiaa, millainen tapa on itselleen paras ja se millaista tekstiä kirjoittaa. Joskus esim. taustatyötä ei tarvitse välttämättä tehdä hurjastikaan, mutta jos kirjoittaa vaikkapa historiallista romaania, niin kyllähän siinä faktat pitää olla kohdillaan, muuten kirjan uskottavuus kärsii. Tämä tuntuu olevan myös hyvin tärkeä pointti dekkareissa. Esim. kerran luin Talvisotaan sijoittuvan romaanin, jossa suomalaisilla sotilailla oli rynkkyjä. Se ärsytti minua lukijana suunnattomasti, koska tiesin ettei siihen aikaan rynkkyä ollut vielä keksittykään. Tietyissä tapauksissa siis kannattaa ehdottomasti nähdä vaivaa tehdä taustatyönsä kunnolla tai sitten kirjoittaa sellaisia tarinoita, missä faktoilla ei ole niin väliä. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa suunnitella ja kirjoittaa. Jokainen tekee omalla tyylillään, kuten parhaaksi näkee, mutta tärkeintä on muistaa, että se oma tyyli palvelee kuitenkin sitä omaa tavoitettaan. Jos haluaa saada tekstinsä kustannetuksi, pitää pystyä kirjoittamaan sen mukaisin vaatimuksin ja silloin on ehkä pakko nähdä vaivaa myös suunnittelun ja taustatyön osalta ainakin jossain määrin.
Repi 1 post --- Location: n.a.	17.03.2016 09:10 Re: Turhauttaa ja kiukuttaa kun tarina hajoaa käsiin! Lukiessani kirjailijoiden haastatteluja, selvisi Sofi Oksasen alkavan aina vain kirjoittamaan ilman sen kummempaa johtolankaa. Että kirja tuo itsensä esille jossain vaiheessa. Sitten törmäsin Jo Nesbon tyyliin, joka aloittaa sivun mittaisella synopsiksella jota paisuttaa pikkuhiljaa kirjaksi ja lisää lopuksi vasta dialogin. Useimmat elokuvakäsikirjoittavat tekevät näin. Se mikä tuntuu hyvältä, kuten Ron Jeremykin sanoisi. Tärkeintä on saada se tarina loppuun. Ihan mikä tahansa. Sitten huomaa, että pystyy siihen ja lopulta voi siirtyä aina parempaan tarinaan, ja parempaan tarinaan jne. jne. Kunnes saavut siihen henkilökohtaiseen mestariteokseen.
puurolover 3 posts --- Location: n.a.	22.03.2016 01:58 Re: Turhauttaa ja kiukuttaa kun tarina hajoaa käsiin! Terve taas. Luettuani näitä teidän vastauksianne, kokeilin tuota juonen hahmottelua paperille. Tuli jonkinlaisia ahaa-elämyksiä. Ehkä. Ei se oikein omalta tunnu, mutta toisaalta... En tiedä kuinka hyvä muisti Sofi Oksasella on( ilmeisesti parempi kuin minulla), mutta kyllä minun on jotain kirjoitettava ylös tai tarina levähtää totaalisesti käsiin. Sitten tajusin semmoisen jutun, että juoni näytti todella sekavalta kun tarinan laittoi aikajanalle. Kirjoittaessa en sitä huomannutkaan niin selvästi. Tämä tuntuu, ainakin nyt, selvimmältä hyödyltä, minkä yksinkertaisesta juonihahmotelmastani olen saanut. Täytyy vain heittää omat ennakkoluuloni, mieltymyksistäni, hiivattiin ja kenties pelastan lukijaparat kauhealta lukukärsimykseltä. No, tai ehkä en. :D
puurolover 3 posts --- Location: n.a.	22.03.2016 15:37 Re: Turhauttaa ja kiukuttaa kun tarina hajoaa käsiin! Hei. Minulla on toinenkin kysymys vielä! Miten jaottelette eri kappaleet, kun kirjoitatte pitkää tarinaa. Kirjoitatteko kaiken yhteen pötköön(niinkuin minä) ja sitten tarpeen mukaan liimaa leikkaatte kappaleet uusiin paikkoihin? Vai luotteko eri tekstin pätkille omia dokumentteja? Olen tälläistakin miettinyt. Mitään erikoista kirjoitusohjelmaa minulla ei ole, vaikka olen kuullut että sellaisiakin on olemassa.
Arska 27 posts --- Location: n.a.	29.03.2016 10:23 Re: Turhauttaa ja kiukuttaa kun tarina hajoaa käsiin! Oma kirjoitusinnoitukseni on herännyt henkiin pitkästä horroksestaan. Kouluaikoina tuli kirjoiteltua tarinoita, joista sain opettajiltani myönteistä palautetta, ja siitä lie jäänyt joku kipinä kytemään. Olen siis niin aito harrastelija, kuin vain olla voi, joten en pyri ohjeita kirjoittamiseen kovin runsasmääräisesti jakamaan. Itse kirjoitan jotakuinkin seuraavalla kaavalla. Aiheen putkahdettua jostakin mielijohteesta, ja sen jäädessä kytemään, alan koota tarinapohjaa hahmottelemalla tapahtumakulkua alkumetreiltä loppua kohti. rakennan tarinalle jonkinlaisen tapahtumaselkärangan, johon liitän tapahtumakronologian löyhästi. Sitten vain kirjoittmaan. Tekstiosion eteen luon muistipankin, jossa henkilöiden nimet, ja rooli on muutamalla sanalla. Samoin paikkojen nimet, ja mahdollisesti merkittävät erityiskohdat kerronnassa. Näin ne löytyvät pitkässä kertomuksessa silloin, kun on tarve tarkistaa jotain yksityiskohtaa myöhemmissä kuvauksissa. Muistipankki täydentyy kertomuksen jatkuessa, joten siitä saataa tulla varsin mittavakin. On kuitenkin huomattavasti helpompaa etsiä joku nimi, tai taoaus sieltä, kuin jostakin pitkän tekstin keskeltä. Kun en itse kirjoita julkaistavaksi aiottua proosaa, niin tulee jätettyä joskus pahimman kirjoitushumalan aikana pankin käyttö väliin, aikomuksena palata tarkistamaan joku yksityiskohta myöhemmin, kun kohtaus on ohi. Näitä jää sitten tekemättä, jolloin tekstissä saattaa olla outoja vivahteita. Kappalejaosta kyselit myös. Kyllä pyrin sen tekemään kirjoituksen yhteydessä. Jostakin syystä sivustolle tuotu teksti tiivistyy niin, että kappalejaot häipyvät, kuin stereoääni monovastaanotossa.
Unto Laaja 1 post --- Location: n.a.	01.04.2016 23:33 Re: Turhauttaa ja kiukuttaa kun tarina hajoaa käsiin! Tuosta kappalejaosta: Täällä ne eivät jostain syystä noin teknisesti oikein pelaa, eli itse (kun tänne aktiivisemmin kirjoittelin) jouduin lyömään kappaleiden väliin kaksi enteriä, että yksi olisi jäänyt jäljelle. Tietysti kirjoissa kappaleiden välissä oleva enter on korvattu parilla kolmella välilyönnillä, muttei se netissä välttämättä hyvältä näytä. Noin ajatuksen tasolla kannattaa pätkiä kirjoitustaan kuin elokuvaohjaaja kohtauksia. Yksi tapahtuma, yksi kappale. Tarinassa oleva ajatus tai henkilöhahmojen tunteet voivat ja pitääkin kulkea kappaleiden yli, muuten teksti on liian simppeliä.