Lil Sparrow
8 posts Location: n.a. |
24.05.2015 20:50Autahan miestä mäessäHejsan!
Täällä puolen ruutua kirjoittelee paatunut pitkien tarinoiden rustailija. Ongelmani vain on se, etten ole saanut koskaan kirjoitettua loppuun ainuttakaan pitkää tarinaani. Haluaisin oppia kirjoittamaan novelleja. Mulla olisi muutama kysymys kokeneemmille novelisteille, ja olisin erittäin kiitollinen, jos joku viitsii vastata näihin.
Totta kai äidinkielen tunneilla käyneenä tiedän, että novelli on tiivis, mitaltaan melko lyhyt tarina, mutta kuitenkin siinä voi olla lukuja ja se voi olla sivumäärältään jopa pienoisromaanin pituinen. Mikä siis tekee novellista novellin? Vai onko kirjoittaessa niin väliä, luokitteleeko tekstinsä novelliksi vai joksikin muuksi? Itse ajattelen, ettei, mutta jos eriäviä mielpiteitä löytyy, niin antaa tulla vaan.
Sitten siitä itse kirjoittamisesta. Mistä lähteä liikkeelle, jos on idea? Pitkässä tarinassa täytyy luonnollisesti selvittää itselleen tarinan aikakausi, maailma (fantasia- vai alternate universe etc.) ja henkilöiden motiivit ja taustat. Oletan, että niin täytyy tehdä novelleja kirjoittaessa, mutta novellin aikana hahmo ei ehkä kehity niin paljon.
Apuva. Mistä siis lähteä liikkeelle, jos tahtoo kirjoittaa novelleja?
|
|
Jästipää
22 posts Location: n.a. |
24.05.2015 22:44 Re: Autahan miestä mäessä Novellillehan on olemassa tietty määritelmä. Aika hyvin tämä kuvataan novelliston sivulla eli kannattaa käydä vilkaisemassa osoitteessa: http://novelli.fi/mika-on-novelli/ ja sieltä lukaista tuo. Tietenkään novellin määritelmä ei ole aukoton ja monta kertaa mennään harmaalla alueella. Lyhyt teksti voi toki olla muutakin kuin novelli. Veikko Huovinen esimerkiksi epäröi kutsua tekstejään novelliksi, koska ei ollut varma täyttäisikö ne novellin määritelmän, joten näin syntyi kokoelma Lyhyet erikoiset.
Mistä sitten lähteä liikkeelle. Tähän on mahdotonta kenenkään antaa mitään tyhjentävää vastausta. Tämähän riippuu täysin kirjoittajasta itsestään, mikä on hänelle paras tapa. Kokeilemalla se löytyy. Itselläni esimerkiksi ei ole vain yhtä ainoaa tapaa vaan riippuu oikeastaan hyvin paljon siitäkin millainen itse idea on. Jos se perustuu todelliseen tapahtumaan tai henkilöihin, niin se tietenkin määrittelee aika pitkälle sen, miten siitä kirjoittaa. Jos idea on täysin fiktiivinen, niin sitten tietenkin täytyy tehdä jonkin verran pohjatyötä enemmän.
Minä yleensä lähden hahmottelemaan ensin itse juonta ja sitä mitä haluan tekstilläni kertoa. Välillä tosin idea vie mennessään niin, että mopo karkaa käsistä ja tekstini muuttuu päämäärättömäksi. On hauskempaa kehittää ideaa kuin itse sanomaa tekstille... :) No, juoni on tärkein minulle. Se osaltaan jo määrittelee myös millainen on miljöö ja millaiset ovat hahmot. Usein sijoitan tapahtumat itselleni tuttuihin paikkoihin, koska niistä on yksinkertaisesti helpompi kirjoittaa ja ei niin herkästi tulee miljööhön liittyviä asiavirheitä. Hahmoja totta kai pitää myös miettiä ja pohjustaa, mutta novellissa on minusta tärkeää luoda voimakkaita hahmoja, joilla on vahvat piirteet, jolloin hahmon esittely tarinassa onnistuu kohtuu nopeasti.
Novellissa on tärkeää, että kertoo vain oleellisen ja jättää kaiken turhan pois. Tiivistäminen on tärkeää. Tämä on itselleni vaikeaa, minkä olet varmaan huomannutkin teksteissäni. Syyllistyn turhan usein jaaritteluun. Napakkaa tekstiä, jossa kaikella kerrotulla on tarkoitus. Se onkin toinen ongelma, että aina välillä lukija ei huomaa mikä tarkoitus milläkin on tai ainakaan niin kuin itse olen asian ajatellut. Joka tapauksessa itse en paljoa uhraa tekstiä yksityiskohtien esittelyyn, vaan esim. auto on auto ja talo on talo. Romaanissa voi sitten tarkemmin kuvailla tällaisia yksityiskohtia. Minulle novellissa tärkeintä on itse tapahtumat ja se miten henkilöt niihin suhtautuu ja reagoi, siitä muodostuu kaiken ydin, jonka tulisi kantaa tarina, juoni ja paljastaa sanoma. Yksityiskohtia sitten, jos niillä on oikeasti jokin erityinen merkitys tarinalle.
Ja kaiken tämän jälkeen totean, että aika usein rikon itse näitä sääntöjä. Tästä syystä varsinkin noita huumoripitoisia tarinoitani kutsun itse Juolahdukseksi, koska en uskalla niitä välttämättä aina novelleiksi määrittää - Veikko Huovisen hengessä...
Olikohan tästä loppujen lopuksi mitään hyötyä?
|
|
takethiswaltz
12 posts Location: n.a. |
09.06.2015 21:35 Re: Autahan miestä mäessä Jästipää aika hyvin olennaiset jo vastasikin, mutta omata puolestani suosittelen vain ryhtymistä kirjoittamaan kiinnostavasta aiheesta - ja kun sanottava loppuu, panee pisteen paperille. Sitten kirjoittaa saman tekstin uudelleen ja uudelleen, kunnes on saanut siitä haluamansa tyylisen.
Olen itse kokenut novellit enemmän lennossa kirjoitetuiksi kuin pidemmät tekstini. Niihin joudun aina miettimään syvemmin sisältöä, järjestystä ja tapahtumia jo etukäteen, mutta novellista tuollainen lähestyminen on saanut ainakin minun näppäimistöltäni aikaan ylipitkiä ja selitteleviä tepustuksia. Jotenkin tämä lyhyempi muoto on minusta helpompi tuottaa ensimmäisen kerran inspiraation vallassa - ja sitten tosiaan ottaa tuotos pitkän viilauksen kohteeksi
|
|