Review Detail

Tässä muutamia kommentteja:

"Aamu laskeutui Wisconsinin osavaltioon kosteana ja tyynenä. Kostea nurmikko ja tyyni ilma saivat aikaan sen, että ilman pystyisi halutessaan maistamaan"

---> Jokaisen tarinan ei tarvitse alkaa maiseman tai sään kuvauksesta. Se voi alkaa suoraan tekemisestä, usein tekeminen vangitsee lukijan paremmin kuin kaunis maisemakieli. Mainitset myös "kostea" ja "tyyni" sanat peräkkäisissä lauseissa. Vältä toistoa.

Olisin sanonut:

Aamu laskeutui Wisconsinin osavaltioon kosteana ja tyynenä, ilman pystyi maistamaan.

Yksinkertainen on yleensä paras, kannattaa heti alkuun opetella karsimaan kaikki ylimääräinen.


"Tällaisina aamuina kaikki näyttää pysähtyneen. Puun lehdet eivät keinahtele taivasta vasten, eikä maan pinta ole elävä liikkuvista varjoista. Usva vain painaa ja pitelee paksua ilmamassaa paikallaan, aivan kuin se haluaisi aamun kestävän vähän pidenpään kuin tavallisesti. "

Vaihdat aikamuotoa, aloitat imperfektissä ja siirryt preesenssiin.

"Tällaisina aamuina kaikki näyttää pysähtyneen."

---> Kulunut ajatusrakenne.

"Näihin aikoihin linnut nousevat sähkölangoille ja puiden latvoihin nauttimaan auringon 8-minuuttia sitten lähettämästä lämmöstä ja valosta, sekä seurustelemaan ja vaihtamaan kuulumisia.
Aivan kuten kahviloiden vanhukset, jotka aamuisin kokoontuivat kahvilaan kahvittelemaan ja puhumaan ketunpyynnistä, tai jostakin muusta toiminnasta, mihin ainoastaan eläkelläisellä on kylliksi aikaa."

Miten tämä liittyy tarinaan? Muista, että jokainen ylimääräinen kuvailu, jonka rakennat vie pois juonesta. Kuvittele suora viiva, jossa on piikki sivulle. Siten tälläiset erottuvat lukijan silmään.

Lauserakenteet ja oikeinkirjoitus, olisin itse kirjoittanut:

"Linnut sähkölangoilla kohtaavat kahdeksan minuuttia matkanneen auringonvalon, aamuhetken puiden latvuksissa; kahviloissa eläkeläiset kokoontuvat puhumaan ketunpyynnistä, siitä mihin vanhuudessa on aikaa."

Itse jättäisin kuvailun kokonaan pois, mutta jos välttättä haluat kuvata, niin tee se yksinkertaisesti. Ajatuksesi saa mahtumaan muutamaan virkkeeseen, se oli ideani, jota yritin esittää.

Miksei tarina ala tästä kohtaa:

"Vahakabinetiksi heidän aamuista joukkoaan yleisesti kutsutaan. Tai kahvilan parlamentiksi. Poliittiset kannat ovat myös usein esillä täässä aamuisessa seurassa. Grillimakkaran lihajalostamoilla on suuri merkitys, kun aikaa on riittävästi tällaisten asioiden miettimiseen. Kahvilan nimi oli osuvasti Chamber. Erittäin omistautuneiden omistajien myötä, tämä paikka oli saanut kotoisan tunnelman. Vanhan liikehuoneiston kulmassa sijaitseva Chamber muistutti ulkoa päin enemmän tupakkikauppaa, kuin kahvilaa. Vanhanaikainen peltikyltti ja kulmaerkkeri saivat paikan näyttämään aikakoneesta pudotetulta palalta keskellä perusmodernia keskustaa. Ikkunat oli tiheään ruudutetut ja puukarmiset."

Mutta olisin selkeyttänyt:

"Vahakabinetti tai kahvilan parlamentti, poliittiset kannat olivat usein esillä aamuisessa seurassa; kahvilan nimi oli osuvasti Chamber. Paikka oli saanut omistajien myötä kotoisan tunnelman, liikehuoneiston kulmassa kahvila muistutti enemmän tupakkikauppaa, kuin kahvilaa. Peltikyltti ja kulmaerkkeri näyttivät antiikkiesineen palaselta keskellä modernia keskustaa. "


Mielestäni kuvailet liikaa:

"kkunat oli tiheään ruudutetut ja puukarmiset. Rakennuksen maali, eteenkin ikkunanpielissä, oli nähnyt jo parhaat päivänsä. Samoin epoksipinnoitettu kyltti. Sisällä aikakausi ei muuttunut ainakaan uudenpaan suuntaan, tiski oli tiski, niin kuin se miellettiin vielä 50-luvulla. Loosit olivat verhoiltu laadukkaalla kankaalla, eikä pöytäliinojen päällä ollut kolkkoa ja kylmää lasikantta. Vanhat luonnonvalkoiset pöytäliinat olivat väriltään jo jotain paljon pehmeämpää sävyä, kuin ne uutena olivat olleet. Aterimet sijaitsivat kahvipöydän päässä pienessä rottinkikorissa, joka näytti linnun pesältä. Shakkikuvioinen laattalattia oli täynnä pöytiin johtavia vaaleampia polkuja. Kahvin kanssa tilattiin piirakkaa, ei uusia wienereitä tai croissanteja"

Onko tarinan kannalta väliä missä aterimet sijaitsevat tai jos lattialaatta on shakkikuvioinen. Ehkä jotakin kiinnostaa, minua ei kiinnosta. Jättäisin kaiken tämän pois tai tiivistäisin.

"Tähän pienen kaupungin pieneen yhteisöön kuului myös Steve Randall. Hän oli vasta 43-vuotias, mutta kahvitteli mielummin Chamberissa, jonka asiakkaiden keski-ikä pyöri 60-vuoden tietämillä. Steve oli 180cm pitkä ja painoi vajaa 90kg. Hiukset olivat ruskeat, ei kovin tummat, karheat ja sivulle kammattu. "

Yksi kirjoittamisen pääsääntö: älä kuvaile näin, se ei ole luontevaa. Se on sama kuin kertoja elokuvassa pistäisi juonen pauselle ja pysäisi kertomaan jokaisen hahmon pituusen, silmien värin ja hiustenvärin. Voit jättää kertomatta ulkonäön vaikka kokonaan. Erityisesti novelleissa on usein pääosassa nopea tarina, eikä ole oleellista tietää pisamien määrää ja kasvojen mallia.

Mielestäni tämä oli hyvää selitettä:

"Tuon piirakan pöytään, se on vielä leikkaamatta” Betty sanoi, irvisti ja tarttui korvan nipukkaansa. Tämä oli vanha Unkarilainen tapa hoitaa palovammoja, kuulemma. Bettyllä oli hämmentävän paljon tietoa Unkarilaisesta elämäntyylistä naiseksi, joka ei ollut koskaan käynyt missään. Huhuttiin hänellä olevan rakastaja Unkarista, jonka kanssa hän oli yhä kirjeenvaihdossa. Mistä muualtakaan hän tietäisi tällaista nippelitietoa."

Tässä oli liikaa infodumppausta:

"kahvilan pitäjä Betty, joka oli myös Steven naapuri, oli pitänyt kahvilaa 60-luvulta asti. Hän tuli aikaisin töihin, koska oli leski ja kahvila oli hänen koko elämänsä. Siksi kahvilaan pääsi yleensä jo ennen virallista avaus aikaa. Hän meni kahvilaan vain väliaikaisesti töihin 60-luvulla, mutta paikan omistajan Helen Whitmanin valiteltua terveyttään riittävän kauan, todettiin hänellä kasvain. Helen oli lapseton ja hänen miehensä katseli mailmaa pullonpohjan läpi liian usein voidakseen ottaa kahvilaa hoitaakseen. Bettylle tarjottiin kahvilaa todella edullisesti, joten hän suostui. Helenin kuoltua hänen miehensä yritti polttaa kahvilan ja onnistuikin puoliksi, tosin hän kuoli itse kahvilaan liekkien keskelle. Tämän takia alkujaan lasten nuotiotarinoiden seurauksesta lapsia ei kahvilassa näkynyt."

Mielestäni dialogi oli ok, enemmänkin se kuvailu pisti silmään. Dialogi ja dialogin selitteet eivät niin häirinneet. Rajoittaisin ehkä henkilöiden määrää dialogissa: Betty, Alfred, Maddy, Vanessa, Ralf, Steve. Aika monta nimeä lyhyessä pätkässä.

Kyllä tästä näkee, että editointikierros on jäänyt välistä, ja pätkä on keskeneräinen. Hyviä kielellisiä ilmaisuja oli kuitenkin muutamia. Jos tämä on about ensimmäinen tekeleesi, niin ei se siihen nähden mitenkään huono ole. Nyt vaan tutustumaan kienhuoltoon ja tarinan koostamiseen - ja harjoittelemalla se lähtee käyntiin, jos intoa riittää:)

Sori jos tuli palautteeseen kirjoitusvirheitä, en jaksanut enää tarkistaa!