 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Bradley!
Tämä oli hieman tapahtumaköyhä osio, mutta pohdintaa ja ajatuksia olikin sitten melkoisesti!!! Vaikka tarina ei juuri juonella etene, oli tämä kenties paras osa tähän mennessä!
Turhan kirjoittamisesta.
Miksi elämä on sujunut lähes normaalisti? Miksi ei vain normaalisti? Lähes vaatii jotain tuekseen, jota tosin hieman täydentelet, mutta miksi ei silti vain normaalisti? Se voisi jatkua siitä esimerkiksi, "Lukuunottamatta...", jolloin pääosin on normaalia tylsää olemista, mutta pari poikkeusta löytyy.
Eli minkälaista on lähes normaali? Pitäisikö lukijan tietää se? Normaali on aikaisempien osien mukaista sellissä istumista, sen olet jo kertonut.
Alkaneet käyttää on käyttäneet.
Aika paljon on edelleen täytettä. Voisit koettaa sellaista, että otat jonkin kappaleen, mietit sen sisältöä ja koetat kirjoittaa sen uudestaan, puolta lyhyemmäksi. Se vaatii rohkeutta tiivistää, mutta antaisi varmasti uusia ajatuksia.
Olen kietomaisillani on kankea ilmaus. Haluan kietoa on se, mitä ajat takaa :)
Hyvää filosofista pohdintaa! Erityisesti elinkautisvangin pakkotyö! :) Hyvä!!!
Vältä noita kerronnan turhuuksia ja täytesanoja. Pohdinnassa niitä ei ollut.
Hyvää työtä!
Kiitos!
