Review Detail

Moikka illuusia!

Annappa olla viimeinen kerta, kun sanot, että sanokaa jos ette halua lukea! :D Muista, että Sinä luot ihmisille luettavaa, siihen ei kaikki pysty, ja jos joku tulee sanomaan, että älä tee tätä, niin suksikoon vit****... Kaikki voi olla kriitikoita, mutta kaikki eivät kehtaa antaa tekstejään luettavaksi muille. Jos jostain syystä et lataa tänne tekstejä, niin pidä huoli siitä, että se on Sinun oma valinta, eikä johdu kenenkään sanomisista.

Luulen kuules, että Sinun isoin ongelma on itsetunnon kanssa! Tämä on kiinnostavaa ja hyvää saagaa! Tämä avaa Matin äidin ja myös Sinin äidin luonteita. Lisäksi isännän kuolema saunassa pohjustaa kuolleiden maailmaa, ja kun kerrot, että hän kertoi palaavansa viiden vuoden päästä, niin ainakin minä jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä onkaan tulossa.

Aloituksesta.
"Sinä vuonna viljaa kuoli paljon pelloille. Kesä meni ohi nopeasti. Ensilumi satoi aikaisin ja talvi oli pitkä ja kylmä niin kuin talvi aina - kaikilla oli koko ajan nälkä.".
Tässä mennään hieman epäloogisessa järjestyksessä. Tässä on järjestys syksy, kesä ja talvi. Lauseet kuitenkin itsessään ovat yksinkertaisia, jopa liian. Ajatukseni:
"Sinä vuonna kesä oli lyhyt. Ensilumi satoi aikaisin syksyllä, ja vilja kuoli pelloille. Talvi oli pitkä ja kylmä, ihmiset näkivät nälkää.".
Eli kesä, syksy ja talvi, jonka jälkeen lopuksi seuraus. Poistin myös tuon, jonka lukija jo tietää, tai jos ei niin ei sen väliä, eli tuon niin kuin talvi aina. Vältä noita ajatusviivoja. Kaunokirjallisessa kerronnassa on todella harvoin tilanteita, jossa kirjoittajan täytyy kikkailla niin, että pilkut eivät riitä :D

"”Vähemmän jupinaa ja enemmän vaivaamista, poeka. Ja katoki ettet ruppee mielharkkaa Köyrinä pitään, sitte on sille aihetta koko vuodeks. Sitä paitti se plikkaki on äiteensä kanssa tulossa käymään täällä ni pittää meil olla vähä enemmän särvintä. Tosin tuohan neki tietty jottain.”".
Tämä on mainio! Hyvää työtä!!! :D mielharkkaa! :D

Tässä on tällainen pikku erikoisuus.
"”Onpaha taas ollu perkeleenmoinen keli”, Jaakko sanoi lapioonsa nojaten. He tarpoivat polviaan myöten lumessa.".
Tarpominen, ainakin minun mielestäni on lumessa etenemistä. No...miten voi nojata lapioon ja tarpoa samaan aikaan? Selitäppä se! :D Ajatukseni:
"”Onpaha taas ollu perkeleenmoinen keli”, Jaakko sanoi lapioonsa nojaten. Lunta oli polviin saakka.".
Tai.
"”Onpaha taas ollu perkeleenmoinen keli”, Jaakko sanoi puskien lunta edellään talon nurkalle. He tarpoivat polviaan myöten lumessa.".

Vältä toistoa. Tuossa Jaakon saapuessa ovelle käytät sanaa tokaisi lähekkäin. Lisäksi kirjoita saman ihmisen puhuma dialogi yhteen nippuun, sillä nyt oli vaikea tietää kuka puhui ja kuka jatkoi sen jälkeen, kun Matti oli työntänyt äidin ovelta syrjään.

Dialogin kuvailusta. Tässä on muuten aika pitkät rivivälit. Lyhensin ne tässä lainauksessa.
"”Mitäs mielit piian hommista?” Matti kysyi ja auttoi takin Sinin päältä.
”No ohan se vähän semmosta. Enpä oo viel päättäny oisko sittenki mielevämpää olla Perkeleen porttona”, Sini vastasi ja virnisti tutulla ilkikurisella tavallaan.
Virnistys ei ulottunut silmiin, ja sanoissa oli katkera vivahde.
Matti nauroi hivenen pakotetusti ja hänen äitinsä katsoi häneen pahasti. Myös Sinin äiti katsoi tytärtään pahasti.
”Herkee manaamasta ja siistihän suus, se on kauheen kuulosta ko likkalaps manaa”, Sinin äiti sanoi moittivasti.
Sitten hän pudisteli päätään Matin äidille ja sanoi pahoittelevalla äänellä: ”On se kunnon likkalaps sillon ko malttaa hiljaa olla, mutta suunsa ko avaa ni pelkkii ruokottomuuksia sielt tulee. Mistä lie tommosiaki sanoja oppinu… Sen mie vaan sanon, että vaikee on plikkaa kunnon miehelle naittaa jos se ei suutaan siisti.”".
Eli käytät paljon kysyi, sanoi ja vastasi. Niitä voi vähentää, sillä pelkkä kuvailu kyllä kertoo kuka puhuu. Ajatuksni:
"”Mitäs mielit piian hommista?” Matti auttoi takin Sinin päältä.
”No ohan se vähän semmosta. Enpä oo viel päättäny oisko sittenki mielevämpää olla Perkeleen porttona”, Sini virnisti tutulla, ilkikurisella tavallaan.
Virnistys ei kuitenkaan ulottunut silmiin saakka, ja sanoissa oli katkera sointi.
Matti nauroi väkinäisesti, mutta hänen äitinsä katsoi pahasti.
”Herkee manaamasta ja siistihän suus, se on kauheen kuulosta ko likkalaps manaa”, Sinin äiti moitti ja katsoi päätään pudistellen Matin äitiä. ”On se kunnon likkalaps sillon ko malttaa hiljaa olla, mutta suunsa ko avaa ni pelkkii ruokottomuuksia sielt tulee. Mistä lie tommosiaki sanoja oppinu… Sen mie vaan sanon, että vaikee on plikkaa kunnon miehelle naittaa jos se ei suutaan siisti.”".
Eli dialogi kulkee kyllä selkeänä, kun kerrot kuka tekee mitä, eli tuo kun Matti auttaa takin Sinin yltä, niin siitä kyllä selviää, että Matti puhuu Sinille. Poistin myös hieman mielestäni turhaa ja muutin paria sanaa.

"Sini likisti salaa hänen kättään saaden hänet hymyilemään surullisesti. Sitten hän äkkiä tuijotti Sinin käteen, ja hänen otsansa rypistyi. Sini huomasi hänen reaktionsa sekunnin liian myöhään. Hän irrotti nopeasti otteensa, mutta ei kyllin nopeasti.".
Tämä on kankea. Vaikka tässä lukija arvanneekin, että Matti ja Sini puuhailee, niin koko kappaleessa et mainitse Mattia, kuin "hän" olisi joku erillinen henkilö. Ajatukseni:
"Sini likisti salaa Matin kättä saaden miehen hymyilemään surullisesti. Matti tuijotti Sinin kättä ja hänen otsansa rypistyi. Sini huomasi reaktion sekunnin liian myöhään ja irrotti otteensa.".
Eli kirjoita selkeästi. Kerroit aikaisemmin jo, että Sini huomasi reaktion myöhässä, joten sitä ei enää lopussa tarvitse toistaa.

Vältä yhtäkkiä sanaa.
"...Matin äiti sanoi yhtäkkiä käskevästi.".
Ajatukseni:
"...Matin äiti sanoi käskevästi.".
Eli mihin tuo yhtäkkiä liittyy? Jos jokin asia tapahtuu, niin lukija tietää, että se tapahtuu nyt. Silloin, jos mies katsoo seesteistä taivasta, niin kun Thor syöksyy taivaista singoten salamoita kaikkialle, niin se tapahtuu yhtäkkiä. Tuossa, kun käden tila oli todettu, niin tuo sanominen ei ollut yhtäkkinen yllätys. Jos et olisi maininnut kädessä olevaa riepua, niin silloin Matin äiti olisi voinut yhtäkkiä sanoa Sinille, että näytäppä sitä kättäsi. Silloin se olisi ollut yllättävää, kuin Thorin syöksy taivaalta.

"”Äiti, lopeta sinä satutat häntä!”".
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten dialogia voi ohjata ilman joku sanoi, joku vastasi ja joku kysyi. Tässä on selvää, että Matti puhuu, vaikka et sitä kirjoitakaan.

Tuo Sinin pitkä dialogi on outo. Liikaa tyhjiä rivejä. Jos Sini puhuu, niin yhteen pötköön vain!

Hyvä tapahtuma Sinillä! Mahtavaa! Se oli kiinnostava ja mukaansatempaava! :D

"Hän sylkäisi seuraavat sanat suustaan...".
Älä kerro tällaista etupeltoon, vaan sen jälkeen kun ne on sanottu. Monesti myös itse dialogi kertoo raivosta ja muista, joten kenties tuollaista selvennytä ei edes tarvita.

Tässä osiossa yksi iso juttu oli noiden tyhjien rivien määrä. Voit kirjoittaa tiiviimminkin, ja erityisesti selkeät kokonaisuudet tulee kirjoittaa samaan pötköön, sillä muuten lukija sekoaa.

Vältä toistoa ja turhan kirjoittamista sekä dialogissa sanoi, vastasi ja kysyi. Kuvaile ja kirjoita yksinkertaisesti, kuten valtaosin teetkin.

Hyvää työtä!

Kiitos!