 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Paljon dialogia ja juonenkäänteitäkin löytyi tästä jatko-osasta. Jälleen hyvää dialogia ja juoni etenee sujuvasti. Edelleen oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä löytyy, mutta vähenemään päin. Pari juonellista seikkaa oli, jotka hieman häiritsivät. Tuntui jotenkin ehkä hieman epäuskottavalta, että Nina niin avoimesti kertoi Eerikalle tutkimastaan jutusta. Ninahan teki siinä selkeä virkavirheen, joka paljastuttuaan johtaisi oikeassa elämässä tutkivan poliisin hyllyttämiseen. Miksi Nina siis ottaa niin suuren riskin vain miellyttääkseen ystäväänsä? Toinen mikä mielestäni kaipaisi jonkinlaista korjausta on Ninan ja Visan keskustelu. Visa vaatii Ninalta toimintatapojen muutosta saamansa palautteen perusteella kertomatta kuitenkaan lainkaan tarkemmin, mihin Visa itse asiassa viittaa. Mikä hämmästyttävämpää Nina kuittaa esimiehensä syytöksen vain toteamalla, että "jaahas, vai niin, pidetään mielessä". Asia ei tunnu siis liikuttavan Ninaa lainkaan eikä hän millään tavoin yritä selvittää asiaa tarkemmin tai yritä puolustella tms.
Kokonaisuus kuitenkin hyvä ja kiinnostus säilyy tarinaan sinänsä kyllä...
