Aivan tasan samoilla linjoilla Jästipään kanssa.
Tarinassa on hyvä vire, ja kerronta luo mukavasti pientä mystisyyden vaikutelmaa. Hommiin näyttäisi liittyvän jotain kieroa, ja se luo mukavaa kutinaa juonen kulkuun.
Jästipää tuossa mainitsee muutaman kohdan, jossa tietyllä tavalla uskottavuutta koetellaan. Liki samassa yhteydessä toinen yhtä hämmentävä asia: Veijo Repo luovuttaa Ninalle medaljongin, jonka tämän isä viimehetkillään pyytää antamaan tyttärelleen.
Eiköpä tunnollinen ja pariaan kunnioittava poliisimies olisi toimittanut toverinsa viimeisen pyynnön perille mahdollisimman pikaisesti.
Ainakin minulle jää outo vaikutelma, jonka mukaan medaljonki olisi kulkenut Revon matkassa pitkäänkin.
Tämä nyt on tietysti taas lukijan ennakointia, ja kertomuksen edetessä asioihin löytyy looginen, ja uskottava ratkaisu. Sitä odotellessa.....