 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Aikamuoto vähän heittelee tarinassa, siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Pilkkusäännöt ja yhdyssanat pitää kerrata. Tekstissä puhetyyli muuttuu kesken kaiken. Aluksi se on kirjakielimaista ja sitten yhtäkkiä puhekieltä. Johdonmukaisuutta kaipaisin.
"keittiö höyrysi ulos pimeästä oviaukosta", hieman oudolta maistuva lause. Tässä siis keittiö muuttuu höyryksi ja tulee ulos oviaukosta...
"Sitten se olisi valmista ja hän saisi tarjoilla sen, kantaa ylös ja tarjoilla ja kokki istuisi kannella ja istuisi hiljaa, eikä häneen voisi koskea ennenkuin aamu alkaisi sarastaa ja silloin hän menisi nukkumaan ja olisi niin humalassa ettei häntä saisi ylös ennenkuin illalla kun uusi liha pitäisi mennä hakemaan alhaalta kylmiöstä." Hurrrjan pitkä lause kahdelle pilkulle.
"mies ajattelee ei tarvitse ajatella. Vain nukahtaa ja taas herätä vielä kännissä ja nopea urakka ja taas unohtaa" En ymmärrä tätä.
"tavoittamaton on vieläkin mutta hän on tottunut." Tämäkin on outo lauseen loppu, enkä tajua mistä tässä puhutaan...
"selvähän se on on se niin outoa", pilkuilla tämäkin muuttuisi luettavammaksi: "selvähän se on, on se niin outoa."
"joka palaa kokin silmissä ja hänen omassa rinnassaan yhtä matkaa viinan kanssa." Hyvä lause! :)
"ja minä oksennan." Onko tämä 'minä' lipsahtanut tekstiin?
"Sopii tyhjyys", en ymmärrä tätäkään.
"Hän pysähtyy vasta alakannella kaikkien näkymättömissä ja huohottaa ja katsoo silmät kyynelissä ja suu auki ja se suu syö myöskin ja suu loksahtaa kiinni ettei jokin pääse siitä sisään ja maistu makealle ja tuoksu tutulle." Pisteitä väliin ja uusia lauseita kehiin!
"Hiki on kasvoilla eikä hän sitä tuntisi jos eis e valuisi pitkin niskaa ja kaulaa." Hyvä lause.
"katto on ruskea vailla väriä." Häh?
"meri on kaukana, kuinka kaukana tahansa." ?
"se sen silmissä." ?
"Näistä maista tehdään niin suuria voittoja ettei missään koskaan aikaisemmin." Epäselvä lauseen loppu.
"Maailma nousee ja ihmiset rakastelevat jotta muistaisivat lapset syntyvät matkien maapalloa itseään nousemassa aukosta ulos silloin maapallo ajattelee ja me olemme sen ajatuksia", Tässä kyllä tarvitaan pilkkuja, epäselvää pötköä.
"hänen mielessään välähtää ja sitten hän näkee että on mutta huonosti ja todellisuudessa se on jo valumassa kuiviin." Epäselvä.
"Hän nousee ajatusta ei lainkaan", En ymmärrä.
"( tikkejä, ompeluksia, hermojen päitä, sinne vain muitten sekaan, kapteenin jalka )", mikä tämä tässä välissä on?? Nuo muutkin sulkeiden sisällä olevat osuudet ovat outoja.
"Sitten paha lipo, sellainen kuin rabeilla", mikä tämä on?
Loppu onkin sitten jotain niin kaukana ajelehtivaa ajatusvirtaa, etten pääse sen kyytiin ollenkaan. En ymmärrä mitä tässä tarinassa loppujen lopuksi tapahtuu. En tiedä kenen näkökulmasta milloinkin puhutaan, ne menevät hyvin sekaisin. En saanut selväksi kenen jalkoja ja käsiä sahattiin; kipparin vai kapteenin?
En saa kiinni juonesta. Tämä teksti jätti vain valtavasti kysymyksiä ja luin sitä hyvin ihmeissäni. Se oli outo.
