 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tämä on ilmeisesti uusi versio aiemmasta tarinanpätkästäsi. En ihan tarkalleen muista miten se meni, mutta aika paljon taitaa olla muuttunut. Tässä myös taidettiin päästä juonta jo huomattavasti pitemmälle, mikä on hyvä. Sanoisin että se aiempi versio oli kuitenkin vähän huolellisemmin kirjoitettu.
Sinun kannattaa vielä lukea tämä muutamaan kertaan läpi, koska kirjoitusvirheitä on jäänyt aika paljon. Esimerkiksi tällaisia: "Olin ollut tyytynyt tilanteeseen."
Alussa kiinnitin huomiota tähän kohtaan: "Valtoimenaan leijailevat hiukseni kilpailivat kilvan liekkien kuparisen loiston kanssa."
Kilpailivat kilvan kuulostaa vähän oudolta.
Mutta se tuosta kieliopista. Itse tarina on kiinnostava. Herätät lukijan mielenkiinnon paljastamalla alussa vain vähän asioita. Siran nimikään ei paljastu ihan heti, ja asioita selviää hiljalleen, mikä on hyvä. Vieläkään ei ole selvinnyt ihan hirveän paljon, niin ei pysty oikein sanomaan millainen kokonaisuus tästä on tulossa. Mutta kaikki toki aikanaan.
Kerrontasi on hyvää, tunnelma tuossa pakokohtauksessa etenkin pysyy koko ajan sopivan jännittävänä. Tuo pakopaikka minne Miraldi Siran vie tuntuu kivalta, vähän salamyhkäiseltä paikalta. Siinä olisi mielestäni tosin voinut olla enemmän kuvailua, jotta lukija näkisi tuon laakson paremmin mielessään.
Tuo "kettutyttö" oli hyvä hahmo. Arvasin Narian olevan se kettu jo hänen kuvailunsa perusteella – hyvää kuvailua siis, koska ei sitä myöskään ollut tehty liian ilmiselväksi. Hänen nimensä tosin vaihteli (välillä Naria, välillä Narian).
Sanoisin että nuo haltiavoimat olisivat vaatineet vähän lisää selitystä. Eikö Miraldi voisi kertoa niistä vähän tarkemmin, kun alkaa neuvoa Siraa kukkien kanssa, kun Sira ei selvästi hirveästi tiedä, ja lukijakin haluaisi mielellään oppia niistä lisää?
Mielestäni siis mielenkiintoinen tarinan alku, vähän vielä hienosäätöä niin tulee oikein hyvä.
