 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tästä tekstistä heräsi kyllä kiinnostus tietää lisää Nourricesta ja velhoista, joita siellä asuu! Kyllä tässä mukana pysyi, vaikkei maailmasta kauheasti mitään tiennyt, mutta olisi mielenkiintoista kuulla lisää kehittelemästäsi paikasta.
No jos mennään kritiikkiin niin sanoisin, että ehkä suurin heikkous tässä tarinassa on se, että hahmot jäävät ohuiksi. Heidän ajatuksistaan ja tunteistaan olisi kivempi tietää lisää, nyt minusta tuntuu vähän etten päässyt oikein kenenkään hahmon pään sisälle. Mitä esimerkiksi Wilius ajatteli hänen lähtiessään vuodeksi pois Nourricesta sanomatta parhaalle ystävälleen Albertille mitään? Eikö hän nyt olisi yhtä päivää voinut odottaa, ennen kuin lähti? Eikö hän kaivannut ystäväänsä ollenkaan? Minkälainen näiden kahden suhde oikeastaan oli?
Wiliuksesta aloin silti kyllä vähän pitämään, ja varsinkin tuo Kapteeni Turman kuolemaan johtanut takaa-ajokohtaus tuo hänen hurjapäisyyttään ja uhkarohkeaa luonnettaan esiin jotenkin sillä tavalla, että iski ainakin minuun. Se oli mielestäni onnistunut kohta.
Kirjoittaminen sulla sujuu, eikä kirjoitusvirheitä tai kökköjä lauserakenteita pompannut silmille. Kieli on hyvää, lukeminen ei tuntunut raskaalta missään vaiheessa. Tiivistät vain ehkä turhan paljon, jolloin tarina tuntuu välillä vain selonteolta, ei tarinan kertomiselta. Tykkäsin kuitenkin juonesta ja draaman kaaresta, joka tarinaan oli rakennettu; loppukin oli hyvä, ympyrä sulkeutui hienosti.
Tässä tarinassa olisi aineksia vaikka kuinka pitkään kertomukseen, jos lisäisi kuvailua ja kertoisi yksityiskohtaisemmin eri tapahtumista. Liika on kuitenkin liikaa, joten olennaista on varmasti se, että kirjoittaa niistä tärkeimmistä tapahtumista tarkemmin ja muista sitten vähän lyhyemmin. Ehkä tästäkin voisi muutaman kohdan karsia pois ja lisätä hiukan lihaa luiden päälle niihin kohtauksiin, jotka nyt meinaavat jäädä turhan ohuiksi.
Mutta joo, mielestäni tässä on kuitenkin ehdottomasti enemmän hyvää kuin huonoa, ja tykkäsin tästä. Vähän enemmän kuvailua ja hahmojen rakentamista, niin tästä tulee aivan erinomainen! Kiitos tästä seikkailukertomuksesta!
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Tavallaan olin ehkä ottanut tässä jonkinlaisen tietoisen riskin, ja osin tarkoituksella pitänyt kerronnan aika etäisenä, missä selvästi on omat ongelmansa, kiitos niiden esiin ottamisesta. Tämä liittyy ainakin osin siihen, että tämä tarina on tarkoitettu itsenäisen kertomuksen lisäksi niin kuin historialliseksi taustatarinaksi, oikeastaan ennen kaikkea selittämään sitä miksi Wiliuksesta aikoinaan tehtiin se patsas, joka tarinan lopussa mainitaan.
Ilahduin muuten tosi paljon siitä että poimit juuri nuo kaksi kohtausta esimerkeiksi! Itsekin tykkäsin tuosta takaa-ajokohtauksesta, se on oikeastaan suosikkini koko tarinassa. Ja sitten tuo kohta missä Wilius päättää lähteä yksin matkaan jättämättä ystävälleen mitään sanaa. Sinänsä hyvin pieni yksityiskohta, mutta mun mielessä se kiteyttää Wiliuksen hahmon aika hyvin, joten olen iloinen että poimit sen esiin. Näen asian niin että vaikka ystävyys Albertin kanssa onkin Wiliukselle tärkeä, niin se jää silti toissijaiseksi asiaksi hänen omaan vapauteensa verrattuna; eli kun veri vetää merelle niin Wilius sitten päättää mieluummin seurata tätä omaa kutsumustaan saman tien, vaikka sitten ystävyyssuhteiden kustannuksella.
Ja kun nyt esitit kysymyksen, että millainen Wiliuksen ja Albertin suhde oikeastaan oli, niin voinen mainita, että sille on olemassa aika selkeä esikuva: Nuuskamuikkunen ja Muumipeikko. No, Albert nyt ei varsinaisesti ole mikään Muumipeikko (enemmän Muumipappa!), mutta Wiliuksen suhtautuminen Albertiin on ilman muuta saanut vaikutteita Nuuskamuikkusen suhteesta Muumipeikkoon. Mutta joo, varmaan tätä suhdetta olisi voinut rakentaa pitemmälle muutamalla lisäkohtauksella heidän välillään. Liika on kuitenkin liikaa, kuten sanoit, ja se sopivan tasapainon löytäminen varmaan onkin juuri se isoin haaste näissä hommissa.