Tää oli hauska ja omaperäinen pikku kertomus. Tarinan olisi voinut kertoa ilman päänsisäistä ääntäkin, kun se oli mukana vain prologissa ja epilogissa, mutta itselleni Möreä oli kyllä suosikkini koko tarinassa. Ja se toimi mielestäni hyvin, ettei täysin avattu mistä on kyse. Oliko Livia vain pahanlaatuinen skitsofreenikko, vai... Tykkäsin myös nimestä Livia Larsson!
Tekstikin oli hyvää, kirjoitusvirheitä ei juurikaan. Tämä kohta kuitenkin pisti silmään: "Noin kolmekymmentä ihmistä oli ainoastaan pelastunut Pompeijista." Olisi selkeämpää sijoittaa "ainoastaan" lauseen alkuun.