 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Sillä olen ainoastaan tämän prologin lukenut en voi sen tarpeellisuudesta kommentoida ennen kuin luen seuraavankin luvun.
Saat lukijan sympaattiseksi päähahmoasi kohtaan tämän äidin kuollessa joka on tietenkin hyvä asia. (äidin kuolemaan en siis viittaa.) Muista hahmoista ei ole vielä kerrottu paljoa joten heistä en voi vielä kommentoida.
Kerronta on ihan hyvää ja ripottelet tiedon jyviä tekstiisi suhteellisen hyvin mutta esimerkiksi tuo tarina Joshin äidin kuolemasta tuntui itsestäni hieman liian pakotetulta.
Se dialogi jota tässä pätkässä nyt oli on mielestäni keskivertoa ja hieman kliseistä/innotonta.
''Lupaathan pitää rasian turvassa?'' Mary pyysi. ''Se ei saa päätyä väärien ihmisten käsiin.''
''Minä lupaan.'' Aaron sanoi ja...
Tuon "se ei saa päätyä väärien ihmisten käsiin." olen lukenut varmaan miljoona kertaa eikä sen kontekstikaan tunnu nyt toimivalta.
Aaron on kuusivuotias poika jolle Mary kertoo, että hänen täytyy pitää rasia jonka sisältöä ei tiedä kunnossa sillä se ei saa päätyä vääriin käsiin ja Aaron ei millään tavalla mieti että miksi hänen äidillään on rasia jonka jotkut muut haluavat haltuunsa. Tiedän että tätä voi perustella sillä että Aaron on vain lapsi mutta minusta tuntuu ettei tuollaisen lauseeseen vastaisi pelkästään "Minä lupaan." ilman mitään mietteitä rasian sisältöön ja arvoon liittyen.
Mutta Aaron tulee varmaan tuota rasiaa seuraavissa osissa pohtimaan ja dialogin määrä lisääntymään jolloin sitä voi paremmin arvostella.
Sellainen itseäni häiritsevä seikka tekstissä vielä on että kirjoittaessasi teet tiettyjen lauseiden kanssa näin: mutta hänen käsi (kätensä) tärisi. Josh ja hänen isä (isänsä) auttavat sinua. ...oli hänen äidin (äitinsä) viimeinen toive.
Kun et taivuta näitä tiettyjä sanoja vaan käytät niitä tuollaisina lauseissasi ne tuntuvat minun mielestäni ikään kuin möykyiltä jotka pysäyttävät kerronnan sujuvan soljunnan. Mutta tämä viimeinen huomio etenkin on vain minun mielipiteeni joka tuskin muiden lukukokemusta häiritsee.
Toivottavasti en vaikuta liian ankaralta kritiikissäni sillä tämä ei millään tavalla ollut huonoa tekstiä vaan tarjosi ihan hyvän lukukokemuksen ongelmistaan huolimatta.
Seuraavankin osan pyrin tämän viikon aikana arvostelemaan ja toivottavasti pääset tarinassasi loppuun asti.
