 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Terve Almiel,
kaipasit mielipidettä alustasi. En voinut kieltäytyä kunniasta. Siispä tässä muutama sana, mitä voisin lähteä miettimään.
Tarinoissa onnistunut alku on kaikkein tärkein tärkein kohtaus. Epäonnistunut alku tarkoittaa, että lukija lopettaa lukemisen. Onnistunut alku saa lukijan koukuttumaan ja lukemaan eteenpäin.
Mitä hyvässä alussa täytyy olla?
1. Hyvässä alussa täytyy olla selkeä tekijä, mieluusti näkökulmahenkilö. Hänen täytyy tulla esille mieluusti ensimmäisessä lauseessa tai viimeistään seuraavan kappaleen alussa. Yritä olla selkeä, anna nimi tai selkeä kuvaus siitä millainen henkilö on. Epämääräisyyttä kannattaa välttää kuin ruttoa, pamauta tiedot reilusti pöytään. Lukija haluaa tietää kenestä kerrotaan ja missä, milloin ja miksi.
2. Hyvän alun täytyy olla kiinnostava, koukuttava. Kuka jaksaa aloittaa tylsältä vaikuttavaa tarinaa? Tai tarinaa jota ei ymmärrä? Kiinnostavuus saadaan vääntämällä usein vanhoja mielikuvia uudella tavalla. Mielikuvan tulee liittyä tarinaan, sillä sinä kirjoittajana ikään kuin vakuutat, että tästä lukija saa tietää lukiessaan tarinan. Jos petät alun lupauksen eli tarina kertoo aivan muusta, lukijan orientoituminen horjuu eikä hän pidä siitä.
3. Hyvän alun tulee vihjata tulevasta. Mistä tarina kertoo? Mitä näkökulmahenkilö haluaa? Mikä on tarinan tapahtumapaikka ja ajankohta. Jos tarinassa on fantasiaa, vihjaa siitä. Jos tarinassa on keijuja, vihjaa siitä. Jos tarinassa on alkuasetelma, vihjaa siitä.
Olen tutustunut yli sataan kirjoitusoppaaseen. Paras tarinan aluista kertova kirja on Nancy Kress - Beginnings, Middles and Ends. Toinen äärettömän hyvä kirjoitusopas on Jack M Bickham - 38 Most Common Fiction Writing Mistakes. (Molemmat löytyvät warettamalla netistä.)
Nancy Kressiä kopioiden:
Jokainen tarina lupaa lukijalle kaksi asiaa: emotionaalisen ja intellektuaalisen koukun, koska tarinoiden tarkoitus on saada meidät tuntemaan ja ajattelemaan.
Emotionaalinen lupaus tarkoittaa: Lue tämä ja sinä viihdyt, innostut, pelkäät, kiihotut, suret ja ennen kaikkea absorboidut tarinaan.
Intellektuaalisia lupauksia on kolmenlaista: 1. Lue tämä ja näet maailman toisesta kulmasta. 2. Lue tämä ja vakuutut siitä, että maailmasi on edelleen saman mitä haluat sen olevan. 3. Lue tämä ja opit uuden, paljon kiinnostavamman maailman kuin tämä.
Voit miettiä tarinasi kohdalta toteutuuko nämä seikat alussasi. Jos eivät, pitäisikö alkua muuttaa että näin tapahtuu?
Alemman linkin takana on luettelo kirjallisuuden parhaista aluista. Jokainen alku on jollakin tapaa kiinnostava, koukuttava ja vihjaa suoraan mistä tarinassa on kyse. http://americanbookreview.org/100BestLines.asp
Entäpä sinun alkusi? Tarkastellaanpa sitä.
Ensimmäiseksi kiinnitän huomiota siihen kuinka sekava alku on. En ymmärtänyt lukemaani, täytyi pysähtyä ja lukea moneen kertaan enkä ymmärtänyt siltikään. En saa selkeää kuvaa kuka on näkökulmahenkilö. Käytät 'häntä' ja 'naista' kerronassa sekaisin ja hassusti. Lauserakenteesi ovat koukeroiset, koska lauseiden tekijät jäävät epämääräisiksi. Neuvoksi antaisin: harjoittele selkeyttä. Kirjoita subjekti-verbi-objekti (Maija osti auton.) eikä esimerkiksi objekti-subjekti-verbi (Auton Maija osti.)
Aloitetaanpa ihan alusta.
"Savun hämärtämästä nurkasta ei katseella paljoa erottunut." Ensimmäisen lauseen tulisi olla selkeä ja selventää mistä tarinassa on kyse. Minun piti lukea lause moneen kertaan ennen kuin ymmärsin sen. Tässä on sama kirjoitettuna selkeämmin: Savu hämärsi nurkan.
Koska lauseesi on käänteinen, se on täytynyt jakaa kahteen osaan.
"Vain pöydälle ristiin nostettujen mutaisten saappaiden pohjat ja utuisessa valossa heikosti välkehtivä viski." Lause on pelkkä pitkä tarkennus eikä siinä ole verbiä. Kerroit jo, että nurkka oli savun hämärtämä, joten utuinen valo on toistoa. Yhdistettynä edelliseen kirjoittaisin alun:
"Savuisessa baarin nurkassa (anna kuvaus tapahtumapaikasta) nainen (anna hänelle nimi tai parempi kuvaus kuin pelkkä 'nainen') erotti pöydälle ristiin nostettujen mutaisten saappaiden pohjat ja välkehtivän viskin."
Noin, siinä voisi olla ensimmäinen lause. Tällä tavalla lukija ymmärtää kuka on näkökulmahenkilö (nainen), missä hän on (baarin nurkassa) ja mitä hän tekee (katsoo). Tämä ei vielä ole hyvä alku, sillä se ei vastaa emotionaalisesti tai intellektuaalisesti lukijan toiveisiin. Mutta se on parempi.
"Yksikään noista tyttösistä ei häntä komentanut." Tämä lause on turha. Seuraava lause selittää saman: "Olihan hän pomon ystävä ja lähes jokainen ilta pitämässä huolen noista."
"Keijut, nainen tuhahti itsekseen." Nyt en ymmärrä? Ovatko tarjoilijat keijuja? Vai paikan asiakkaat? Ovatko he oikeita keijuja vai ruumiinrakenteeltaan kevyitä. Viittaa selkeämmin!
"Katseltuaan hetken tätä epätoivoista lääppimistä ja perseen puristelua nainen puuttui asiaan." Lukija ei ymmärrä mitä hän on katsonut kun et ole kertonut mistä on kyse. Ketä tarkoitetaan? En ymmärrä. Et myöskään itsekään ymmärtänyt, sillä Gigi ei koskaan "puuttunut asiaan" mihin hänen piti puuttua. Kirjoita siis selkeästi.
"Yleensä pelkkä katse riitti." Riitti mihin? En ymmärrä.
"Jokin hänen olemuksessa oli sellainen." Liian epämääräistä, en ymmärrä vieläkään.
"Mustat korville valuvat hiukset, pyöreähköt kasvot ja suuret vaalean liilat silmät eivät sitä tehneet." Lausesta puuttuu sana 'hänen' tai 'niiden', sillä muuten en ymmärrä kenen hiuksista on kyse ja joudun arvaamaan.
"Ei, se jokin tuli luonteesta." Mikä se? 'Se' viittaa aikaisempaan sanaan, joka on 'aikuinen'. En ymmärrä. Joudun lukemaan takaisin ja vasta sitten valkeni, että 'se' viittaa monta lausetta taaksepäin sanaan 'katse'. Selkeyden nimissä et voi viitata pronominilla monta lausetta taaksepäin.
"Suoraviivainen, häikäilemätön ja hyvin temperamenttinen nainen oli nuoruutensa aikana ollut monesti ongelmissa, kun tunteet saivat yli vallan." Tässä on ehkä liikaa kuvausta. Jaa asia kahteen lauseeseen. "Hän oli suoraviivainen, häikäilemätön ja hyvin temperamenttinen nainen. Nuoruutensa aikana hän oli ollut monesti ongelmissa, kun tunteet saivat yli vallan." Muista, että olet vasta kertonut millainen hän on. Kertonut, et näyttänyt. Seuraavaksi sinun tulee näyttää sama kerronnassa.
"Olipahan muutama epäonninen menettänyt malttinsa lisäksi palan itsestään alkaessaan tappeluun naisen kanssa. Yleensä kyseessä oli sellainen harmiton pala kuin pikkusormi tai varvas, mutta eräät eivät käsittelyn jälkeen enää pitäneet itseään miehinä." Tämä nauratti. Ihan kuin nainen olisi tappelussa iskenyt joltakin raajan irti eikä vain vahingoittanut sitä. Saiko hän pahoinpitelystä linnaa? Jotenkin epäuskottava kuvaus.
Eli mitä alkusi tahtoo sanoa? Alkusi tahtoo kuvata nurkkaa (jostakin epämääräisestä paikasta jota ei kerrota). Näkökulmahenkilö ei tee mitään, vain katsoo tarjoilijoita. (passiivinen näkökulmahenkilö on tylsää luettavaa). Näkökulmahenkilö on nainen. Hienoa, mutta tahdon tietää välittömästi millainen nainen. Pelkkä nainen ei kuvaa riittävästi. Näkökulmahenkilöllä on epämääräisiä mielipiteitä epämääräisestä joukosta tarjoilijoita. Hän on epämääräisen pomon epämääräinen ystävä. Jotakin kuvataan fyysisesti samalla aikaa, kun viitataan luonteeseen.
Miten alkusi kirjoitetaan selkeästi ja aktiivisella näkökulmahenkilöllä?
Savuisessa Ratabaarin nurkassa Gigi nosti mutaiset saappaat pöydälle ristiin ja tarttui välkehtivän viskiin. Mustat, korville valuvat hiukset, pyöreähköt kasvot ja vaaleanlilat silmät loivat kuvan ikiteinistä, joka nahkavaatteissa ja varsisaappaissa yritti näyttää aikuiselta. Tarjoilijoiden paheksuvat mulkoilut eivät häntä kiinnostaneet. Olihan hän pomon ystävä, ja lähes joka ilta piti huolen noista keijuista. Keijut, hän tuhahti itsekseen. Niin heiveröisiä ja ylimielisiä, mutta silti niin houkuttelevia ja irstaita. Joka ilta joku tarjoilijoista oli pulassa päälle käyvän humalaisen kanssa.
Hän seurasi kuinka asiakas lääppi epätoivoisesti tarjoilijaa ja puristeli perseestä. Hän tuijotti tuimasti, kunnes asiakas huomasi ja häirintä loppui. Hän oli tottunut näihin. Suoraviivaisena ja häikäilemättömänä hän oli nuoruutensa aikana ollut monesti ongelmissa, kun tunteet saivat ylivallan. Olipa muutama humalainen saanut häneltä turpaan ja nyrjäyttänyt rytäkässä sormensa tai varpaansa. Epäonnisimmat eivät käsittelyn jälkeen pitäneet itseään enää miehinä.
Noin, siinä on selkeä alku ja suurin piirtein samat asiat mitä sinun alussa. (En edelleenkään tiedä puhutaanko oikeista keijuista vai vertauskuvallisesti.) Onko se hyvä alku? Ehkä parempi, mutta se ei vastaa edelleenkään emotionaaliseen ja intellektuaaliseen lupaukseen. Onko kertomus keijuista? Vai tarjoilijoista? Vai mistä? Selkeytä itsellesi ensin, millaisen tarinan haluat kertoa.
Alustasi näkee, että et vielä tiedä mitä haluat kertoa ja mikä on tarinan juoni. Mieti nämä asiat ja lisää niistä vihjeet alkuun. Näin lukijalle tulee käsitys heti alusta millaista hän on lukemassa.
Analyysista tuli pitkä. Saatan jatkaa seuraavien kappaleiden analyysia myöhemmin.
Jatkahan kirjoittamista!
