 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Sujuvaa ja helppolukuista kerrontaa mitä on selkeästi hiottu useampaan otteeseen. En ole lukenut aikaisempia lukuja, kenties luen ne myöhemmin. Haluan arvioida pätkän tällaisenaan. Seuraavassa huomioita, jolla tarinastasi saisi toimivamman.
Liikaa voimia! Muista, että kerrot ensisijaisesti tarinaa, jossa juoni ja henkilöt ovat pääosassa. Luku 9 ja 12 keskittyvät voimakkaasti voimiin ja niiden käyttöön. Luvussa 9 ei ole henkilökuvauksia ja tarina pysähtyy. Karhun kohtaaminen oli suunnitelty täysin mielenhallintavoiman esittämiseen, ei hyvä. Lukija, joka ei ole koskaan kuullut sanaa "taikuus", voi kiinnostua voimien käytöstä, mutta kokenut lukija pyörittää silmiään ja haukottelee. Jos haluaisit julkaista tarinasi muualla kuin Dungeon & Dragons -lehdessä, sen täytyy tarjota enemmän kuin stereotyyppisiä voimia. Tulipallot ynnä muut ovat nähty. Pahin ongelma voimissa on se, että lukijalla ei ole selkeää mielikuvaa mitkä ovat voimien rajat ja mihin kaikkeen päähenkilö pystyy. Päähenkilöllä tuntuu olevan sekä valkean että pimeän voimia, mikä on tarinassasi liikaa: et koskaan ehdi näyttää mihin kaikkeen päähenkilösi pystyy.
Nyrkkisääntönä antaisin päähenkilöille yhdestä kolmeen voimaa ja that's it, ei enempää. Kolmekin voimaa voi olla tarinan kannalta liikaa. Henkilön täytyy tulla vähällä toimeen. Sivuhenkilöille riittää yleensä yksi voima. Muista, että kyse on tarinasta, sinä kirjoitat tarinaa, et voimienkäyttöesitystä. Tarinasta tulee aina vahvempi mitä vähemmän voimia henkilöillä on. Miten niin? Ihan siitä syystä, että henkilöiden on luotettava vain tähän yhteen kykyyn, ja sitä voit esitellä monesta kulmasta.
Stereotyypiat häiritsivät muutoin sujuvaa kerrontaa. On valkoista ja mustaa velhoa, jotka ovat stereotyyppisesti hyviä ja pahoja. Tarina ei anna uutta mielikuvaa, mennään tutulla ja tylsällä. Tekeekö valkoisen magian käyttö hyväksi? Ei ilmeisesti, jos valkoisissa voimissa on tulipalloja, joita Mounica käyttää satuttaakseen näkijää. Valkoinen magia ei ole valkoista.
"Varoituslanka soi pohjoisessa" Tämä ihmetytti. Aikaisemmin kerrottiin, että päähenkilöt ovat tottuneet syömään torilta ostettua lihaa, he eivät siis ole metsästäjiä. Nyt kuitenkin he ovat asettaneet yöksi ansalangat ja ilmeisesti kellot, joita heillä on mukana?
Mielestäni tarinassa on liikaa fantasia-aiheita: velhoja, noitia, vampyyreitä, demoneita, voimia ja amuletteja, joista kaikki tuntuvat olevan pahoja tai vastapuolella syystä, koska stereotyyppisyys. Et hallitse kovin hyvin kokonaisuutta, sillä asioita on liikaa. Tarina ei siksi tuo mitään mielenkiintoisia piirteitä ja ennen kaikkea ne eivät liity tarinaan muutoin kuin uhkakuvina ja keinoina.
Parantumisessa menit kerronnallisesti mistä aita on matalin: päähenkilö parani välittömästi ja täysin, tuskin hän edes huomasi joutuneensa karhun raatelemaksi. Paljon kiinnostavampaa olisi ponnistelujen jälkeinen sairaalassa käynti (kenties maailmasi parantajat ovat töissä sairaalassa). Päähenkilön kannalta väkivallan uhka on olematon; hän paranee kuitenkin pysyvästi...
...mistä päästään toiseen ongelmaan, nimittäin tappamiseen ja tappamisella uhkailuun. Mustavalkoinen maailmankuva yhdistettynä tappamiseen vailla järkevää syytä on tylsää ja karikatyyrimaista. Näkijä hyökkää päähenkilön kimppuun vain koska on paha, ja päähenkilö aikoo tappaa näkijän vain koska on paha. (Neuvoksi: Jos haluat tarinaasi taistelua, henkilöillä täytyy olla LOOGINEN selitys miksi hän aikoo vahingoittaa toista. Pelkkä pahuus ei riitä. Keksit varmasti vaihtoehtoja.)
Ympäristöä ei kuvata riittävästi tai kiinnostavasti. (Neuvona: kuvaa yksittäistä asiaa tarkasti ja mielenkiintoisesti, jolloin lukijalle jää mielikuva. Sido kuvaus henkilöhahmojen tekemiseen, tällöin mielikuva voimistuu ja tuntuu tärkeältä.)
Tarinan tapahtumat ovat satunnaisia. Karhu sattuu tulemaan vastaan ja päähenkilö sattuu kiinnostumaan näkijästä, koska näkijä, cool? Hyvässä tarinassa kaikki tapahtumat ovat suunniteltuja eikä mitään tapahdu sattumalta. (Päähenkilö olisi vaikka halunnut näkijän avulla tietää seuraavatko vampyyrit.)
Vampyyrit vaanivat päähenkilöä, mutta tekstistä ei kuulu jännitys tai uhka.
Miksi Mounica eikä Monica? Jos jokin häiritsi tarinassa, se oli tuo nimi.
Miksi ja minne päähenkilö haluaa matkustaa tai joutuu matkustamaan? (Jossain kohtaa kerrottiin, että päähenkilö haluaa etsiä kaupungista jotain työtä. "Jotain työtä" ei ole riittävä motiivi päähenkilölle hyvässä tarinassa.)
Mitä päähenkilö haluaa? Missä on antagonisti vai onko sellaista? Kunnon tarina vaatii antagonistin. Paras antagonisti on yksi vahvatahtoinen henkilö, jonka motiivit ja toiminta vastustaa päähenkilön toimia. Etäinen ja epämääräinen uhka tai joukko henkilöitä, kuten vampyyreja, on huono antagonisti.
Tässä muutamia kysymyksiä ja ehdotuksia. Jatkahan kirjoittamista!
PS. Katsohan tätä: https://www.youtube.com/channel/UC3ogrx6d9oohf6D42G44j1A
| 7 kohdetta - näytetään 1 - 7 |
Järjestys
|
| 7 kohdetta - näytetään 1 - 7 |
