 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tervehdys! Kirjoitat sujuvaa ja kiireetöntä kerrontaa, siitä pisteet ja kumarrukset. Kuitenkin tarinankerrontaan pitäisi kuluttaa enemmän ajatusta kuin mitä kirjoitus tarjoaa. Tarinassa esiintyy paljon aloittelijoiden virheitä, siis tarinankerronnan osalta, joita on jälkeenpäin hyvin työlästä korjata.
Sinulla on kasa tarinankerronnallisia seikkoja, jotka eivät oikein tahdo rimmata keskenään. Ongelmana on tarinan muutoskohdissa, kun kerronan pitäisi edetä A:sta B:hen ja B:stä C:hen. Kerronnassa uusia asioita pohjusteta mitenkään vaan tapahtumat tulevat eteen yllättäen ja sen kummemmin kuvailemattomana. On Nim ja Rim ryövärit, jotka jäävät kiinni. Nim haluaa pelastaa Rimin. On Rautakasvo, jolla on outo taito. On paha ruhtinas eli alkemistiruhtinas. On avulias tyttö. Nämä seikat pitäisi nivoa tarinaksi ja tarvitset siihen enemmän kuvailua ja ennakko-vihjailua (forshadowing). Kirjoittaessa tulisi aina miettiä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jolloin kerronta pysyy hallinnassa.
Muita ongelmakohtia johtuen edellisestä:
Kerronta sojuu kiireettömästi ja vain muutamassa kohdin olisin hidastanut ja selittänyt ympäri, kuten esimerkiksi tässä: "Vangitse hänet!", Rautakasvon ääni sihahti Rimin pään sisällä lähettäen hänet veljensä kintereille. Tässä dialogissa on ongelmana, että oletettu näkökulmahenkilö vaihtuu ennalta-arvaamattomasti Nimistä Rimiksi. Nim ei olekaan enää henkilö, jota seurataan. Tällaisia virheitä tulee välttää ja kirjoittaa uusiksi. Toisaalta lauseessa oli myös temmon kannalta ongelmallinen nopeus. Oikea tempo olisi löytynyt tällä tavalla: "Vangitse hänet!" rautakasvon ääni sihahti Nimin ystävän pään sisällä. Outo käsky sai Rimin tottelemaan ja lähtemään veljensä kintereille. Hän ei voisi tehdä muuta kuin totella.
Rautakasvon maagiset kyvyt täytyisi mielestäni selittää paremmin. Nyt en ymmärrä mihin hän pystyy, ottaako hän henkilöitä vangiksi eli ohjaako hän itse Rimiä vai eikö Rimillä vain ole enää omaa tahtoa? Vai näyttääkö hän tulevaisuuden? Mitä? Monessa kohtaa demoni ja Rim menevät sekaisin, kun Rautakasvo on ottanut pois maskinsa. Lukukokemus häiriytyy totaalisesti -- ja skippaan eteenpäin.
"Nim palasi muistoistaan takaisin" -- vaan minä en lukijana palannut. Pitipä lukea alkua myöten koko teksti uudestaan, että ymmärsin, että tässä kohtaa palataan todellisuuteen. Täytyy sanoa, että takauma vaatii huomattavasti paremman selityksen. Takauma on muutenkin tarpeeton. Ilman takaumaa kerronta olisi toiminut paremmin: Olisit aloittanut Nimin ja Rimin ryöväysyrityksestä ja jatkanut siitä kuinka kaksi punanuttuista sotilasta kuljetti Nimiä linnaaan. Mitä Rimille kävi? Kertomus on sen suhteen epäselvä.
Ruhtinaasta olisi pitänyt vihjaista ennakolta (http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/Foreshadowing), koska nyt hän ilmestyy kuin tyhjästä Nimin inhottavaksi. On myös naurettavaa, että ruhtinas on yhtä kuin pahuus. Jos hänestä tulee tarinan antagonisti, anna hänelle moniulotteinen persoona.
Tarinan kannalta Alkemistiruhtinas-kappaleet pätkän lopussa ovat irtaalliset. Nim on päähenkilö, ja hyvässä tarinassa et voi vaan hyppiä näkökulmahenkilöstä toiseen kesken tarinan, ellei siihen ole hyvää syytä, kuten luvun vaihtuminen! Lisäksi kuvaus Alkemistiruhtinaan sytyttämästä tulesta on täysin irtaallinen ja puhuttelee ainoastaan lukijaa.
Muita asioita, joita olisi tarinalta kaivannut:
1. Pidettävä päähenkilö. Nim ei vakuuttanut minua vielä siitä, että hän on pidettävä henkilö, sellainen, jota jaksaisin kannustaa lukiessani.
2. Lisää yksityiskohtia ja tiivistä kuvausta.
3. Olisin halunnut tarkemmin tietää mitä päähenkilö haluaa.
4. Olisin kaivannut intellektuaalista ja emotionaalista koukkua.
