 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Perinteinen fantasiatarinan aloitus. Kerronta on sujuvaa ja lauseenrakenteet helppotajuisia. Tempo on sopiva: ei äidy selittämiseksi tai vastavuoroin ei kiirehdi. Dialogi selittää asiat hyvin eikä infodumppia ole liikaa. Miksi siis ei korkeampi arvosana?
Ennen kaikkea kaipaan miellyttävää päähenkilöä, joka on aktiivinen tekijä ja edistää tarinaa. Beldil – kai tarinan päähenkilö? – ei oikeastaan tee ensimmäisessä luvussa mitään muuta kuin pysäyttelee ihmisiä. Kuppi on hänen hallussaan, mutta hän ei tee sillä mitään. Lähtöpäätös ei myöskään ollut hänen vaan hänet lumottiin. Miksi edes Algir haluaa hänet mukaan? En näe sille mitään syytä.
Paremman tästä olisi saanut, jos päähenkilö olisi ollut aktiivinen toimija.
1. kupin löytyminen harakanpesästä olisi kuvattu elävästi vaikeuksien kautta samalla kuin Beldilistä olisi tehty pidettävä henkilöhahmo, joka haikailee seikkailua.
2. Beldil olisi käynyt myymässä kuppia kylässä tai kaupungilla. Hinta olisi ollut kuitenkin liian alhainen, joten hän ei olisi myynyt sitä. (Samalla huhut olisivat levinneet ja Algirilla olisi tietoa epäillä miksi kuppi on Beldilillä.)
3. Mökissä Algir olisi havitellut kuppia, ensin leikillään, sitten tosissaan taikomalla, mutta jostain syystä Beldil olisi ollut riittävän nokkela estääkseen tai väistääkseen lumoutumisen. Kun Algir huomasi, ettei loitsut tehonneet, hän olisi heittänyt hyvästit hankkimisaikeelle (ei halunnut tappaa viattomia). Mutta Beldil olisi kysellyt tarkemmin kupista, ja kun Algir olisi selittänyt kupin voimista, hän tehnyt ehdotuksen, että hän antaa kupin Algirille sillä verukkeella että hän saa lähteä Algirin mukaan maailmalle. (Mukaanlähdolle pitäisi tietysti keksiä hyvä syy, mutta se ei liene vaikeaa metsänerakolle.)
