 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka! Kiva tarina, kiitos siitä! Kieliopillisia ja sanastovirheitä oli siellä täällä ne eivät sinänsä haitanneet tarina kulkua, mutta välillä kieli oli töksähtelevää. Suurin asia on ehdottomasti pilkkujen käyttö (kyllä, tässä on sitä pilkun nus..ei kun viilausta). Suomen ja englannin kielten yksi suurimmista eroista on juuri pilkun käytössä. Suomen kielessä pilkkua esiintyy paljon enemmän. Monissa lauseissa oli a) liikaa pilkkuja pisteiden tilalla, kun lauseen/virkkeen olisi voinut katkaista ja aloittaa uuden. Tämä tekee tekstistä vaikeampi lukuisen ja huonorytmisen. b) pilkkuja kohdissa joissa ei tarvitse olla pilkkua (tai pistettä). Juoni on itsessään ihan vetoinen ja se kulkee mukavasti, mutta kerrontaan tehoa niin koko tarina paranee huomattavasti. Kertovaa tekstiä voisi olla enemmän, ei pelkkää dialogia, joka sekin todella useasti samassa muodossa. Pistän oheen muutamia kieliopillisia korjauksia tekstin alusta. Ensin lainaus tekstistä ilman lainausmerkkejä ja sen jälkeen lainausmerkeissä oma ehdotukseni (en ole mikään Englannin kielen lehtori, joten ehdotukseni ei ole absoluuttisia totuuksia kieliopillisesti, mutta vahvaa taustaa kielen parissa kuitenkin on.
Andrei was a hunter and a good friend of our father, he sometimes gave us something
if he have had a good hunting trip.
joko: "and a good friend of our fathers" tai "and a good friend to our father"
Ja samasta lainauksesta: "if he had had a good hunting trip." (aikamuoto) (jos hänellä oli ollut)
It was afternoon, stew was cooking in mild warmth
"...stew was being cooked..." pata/muhennos ei kokannut/tehnyt ruokaa vaan pataa/muhennosta tehtiin tai se oli tulossa hellalla.
Muista pilkkujen käyttö, toisen kappaleen alku kauheaa sekasotkua
peed under me=laskin alleni? Ei ole hyvää kieltä, ei käänny suoraan.
He took both of us to his embrace, it was so nice moment to see our father again
after 1,5 months, mother was so happy that she almost was starting to cry.
Ensinnäkin embrace ei ole hyvä sanavalinta. Muita korjauksia: kirjoita mieluummin "after a month and a half" tai "after six weeks" kuin 1,5 months. "Mother was so happy that she almost started to cry (aikamuoto ei continuous)
Bodgan being an adventurous soul, his eyes were like plates when listening the things father had been doing that mother had to time to time either to tell father to speak less and Bodgan to eat before the food went cold.
"Being an adventurous soul, Bodgan's eyes were like plates when he was listening to fathers stories about his experiences. Bodgan was so keen to listening what dad had to tell that mom had to remind Bodgan to eat every now and then."
Kaiken kaikkiaan kiehtova tarina ja omasta mielestäni virkistävää vaihtelua lukea täällä tarinoita myös enklannilla. Kiitos!
