 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi.
Tulipas vähän kaksijakoiset tunnelmat tätä lukiessa. Kuvailu on hyvää mutta sitä on paljonlaisesti. Paljous ei ehkä niin häiritsisi jos tietäisi sillä olevan joku merkitys, mutta kyllä ainakin minulle se lukijana jäi pimentoon ja alkoi vaikuttaa vähän itsetarkoitukselliselta. Salailet miehen tehtävää tässä aika huolella. Viittailuja on johonkin elämää suurempaa tehtävään. Jep-jep, eihän sitä kaikkea tarvitse heti paljastaa. Mutta kun kerta toisensa jälkeen salaillaan ja vihjaillaan, niin sitä on vähän turhauttavaa lukea. Kyllä lukijallekkin olisi hyvä joku pitemmän tai lyhyemmän aikavälin motiivi tai maali antaa. Johonkin ollaan menossa, jotakin tekemään ei oikein minua alkanut kiehtomaan. Ei mene ihan pelkäksi metsässä haahuiluksi ja kummasteluksi. Se että tarina ei ole kokonainen, varmasti alleviivaa tätä mutta ei ole riittävä tekosyy lukijalle. Kaksi sanaa jotka pyörivät lukiessa mielessä olivat päämäärättömyys ja epämääräisyys. Sitten vähän näissä vertauskuvien käytössä. Harkintaa käyttöön. Helposti lipsahdetaan liiallisuuksiin ja silloin mennään lähelle jopa tahatonta komiikkaa. Paha juttu. Osa näistä vertauskuvista meni mulla täysin ohi. Niinkuin tuo lopun kristalliin tippuminen. Kuulosti silmään täytetekstiltä. Lopussa noussut intensiteetti oli mukava yllätys. Ikäänkuin jossain kytenyt tarina olisi koettanut vähän roihahtaa. Samoin tämä luomasi maailma oli ainakin minulle(joka ei paljon fantasiaa ole lukenut) kiintoisan erilaista. Kritiikkiä tulee, mutta ei kannata paljon surru kun kerran sulla selvästi potentiaalia parempaan kirjoittajana on. Hip-hei, piirileikkiä tanssimaan ja kädet yhteen lyö!
Kiitos tekstistä.
-peka
| 2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Järjestys
|
| 2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Olen kanssasi hyvin paljon samaa mieltä. Olen koko elämäni aikana lukenut lähin yksinomaan pohtivaa ja henkilöhahmojen päänsisässä pyörivää kirjoittamista. Olen huomannut, että pyrin siihen usein liikaa. Usein uppoudun siitä mitä tunnen, näen ja mitä hahmoni tuntevat ja näkevät. Muistan kuinka n. puolitoista vuotta ylläolevan tekstin jälkeen luin Hemingwayn Vanhus ja meri -teoksen. Oma tyyli ei olisi voinut olla kauempana. Se raotti jonkin verran sitä kolmatta silmää. Silti itse kuitenkin pidän vertauskuvista ja hahmonvälityksen intensiteetistä. Pitää vaan ajatella enemmän miten lukija viihtyy.
Ja olisin toki voinut ilmoittaa paremmin, että tarina tosiaan on osa pidemmästä ja halusin palautetta enimmäkseen kirjottamisesta.
Kiitos, Peka! Paljon hyviä pointteja.
- Toukka