 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Napalmikettu!
Tämä tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta! Hyvää perinteitä sivuavaa fantasiaa ja henkimaailmaa! Pidän! :D Kirjoitat sujuvasti, joskin käytät paljon turhaa täytettä. Juonta on helppo seurata ja se tempaa mukaansa!
Vältä toistoa, kuten merkki - sana ensimmäisissä virkkeissä.
Ilmaisusta.
"Huokaisten tyttö ummisti silmänsä ja nautti viilentävästä pohjoistuulesta antaen sen kulkea kasvoillaan, siivilöityä läpi hiustensa ja kulkea päänahkansa läpi.".
Ajatukseni:
"Huokaisten tyttö ummisti silmänsä ja antoi viilentävän pohjoistuulen kulkea kasvoillaan ja siivilöityä hiusten läpi.".
Eli läpi sanan toistoa, turhan kirjoittamista ja lopuksi tuo, että meneekö tuuli todella päänahan läpi? Melkoinen puhuri! :D
"Ylöspäin pölypatsasta vilkaistessaan hän näki haukan hahmon...".
Ajatukseni.
"Ylös vilkaistessaan hän näki haukan hahmon...".
Turha pois, sillä pölypilvi ei liity mitenkään tuohon haukkaan.
Kirjoita yksinkertaisesti.
"Heitä oli yhteensä kahdeksantoista paimenessa sinä päivänä; Lauman jokaisella reunalla pitämässä huolta siitä, että karja kulkisi oikeaan suuntaan.".
Ajatukseni:
"Heitä oli yhteensä kahdeksantoista paimentamassa karjaa.".
On selvää, että halutaan mennä oikeaan suuntaan, ja että paimenet eivät seiso lauman edessä, vaan nimen omaan estävät laumaa kulkemasta väärään suuntaan.
Muista, että yksinkertainen on kaunista. Kirjoita vain se, mikä on pakko kirjoittaa. Tuossakin virkkeessä tärkeää oli se, että paimenia oli kahdeksantoista, eikö vain?
Ja samaan liittyen kuin yllä:
"Maan muuttuessa kivikkoisemmaksi ja entistä karummaksi lauma kääntyi entistä enemmän kohti luodetta.".
"Maan muuttuessa kivikkoisemmaksi ja karummaksi, lauma kääntyi kohti luodetta.".
Kaikki turha jargoni ja toisto pois.
Todella hyvä miljöö ja tunnelma nuotiolla, aavikolla ja luomassasi maailmassa. Kuivuus luo hyvää piinaa lukijalle, ja viittauksesi metsään ja sen vehreyteen saa miettimään, että mitä mahtaakaan olla tulossa!
Vältä kolmoispisteitä kerronnassa.
"Kuningas... Adalay oli varma,...".
Ajatukseni:
"Kuningas. Adalay oli varma,...".
tai
""Kuningas...", Adalay mietti ja oli varma,...".
Tuo keskustelu Samuelin ja isän välillä tuntuu oudolta. Aloittiko Samuel keskustelun uudestaan? Sillä jos tilaisuus keskeytyi, niin sattuiko keskeytys juuri ennen kuin Samuel ehti aloittaa, vai aloititko sen uudestaan lukijan takia? Eli jos suku oli ollut jurtassa keskustelemassa Samuelin kanssa, niin eikö tämä olisi voinut jatkaa siitä mihin oli jäänyt?
Kirjoita vain se, mikä on pakko kirjoittaa. Älä muuta.
Hyvää työtä!
Kiitos!
