Review Detail

Moikka usva!

Mukavaa, kun nämä kappaleet ovat näin pitkiä, että niihin ehtii kunnolla paneutua! Pidin lepoonsaattamisrituaaleista! Se mikä hieman häiritsi, oli vanhuksen ja nuorukaisen saattomenojen samankaltaisuus. Mielestäni kirjoituksesi on parantunut paljon! Ei liiemmin turhaa, juoni kulkee ja turha lässytys on poissa! :D

Kappalejaosta pikkuisen. Ihmettelin, miksi ensimmäinen rivi on niin irrallinen. Se on käytännössä samaa aihetta, kuin sitä seuraaava kerronta ja dialogikin. Mielestäni tuohon ei tarvitsisi kuin välilyönnin verran tyhjää.

Sanoin aikaisemmin tuosta aikamuodosta.
Kirjoitat: "Aurinko on jo laskenut puiden latvojen tasalle, kun kuulen koirien haukkuvan. Nousen Hallan luota ja astun ulos pimenevään iltaan.".
Ajatukseni: "Aurinko oli jo laskenut puiden latvojen tasalle, kun kuulin koirien haukkuvan. Nousin Hallan luota ja astuin ulos pimenevään iltaan.".
Tässä mielestäni tulee preesensissä kirjoittamisen kankeus. Tuo alku, kun joku on tässä hetkessä kirjoitettuna jo tehnyt jotain, ja kun siitä jatketaan, että tuo tapahtuma on samassa virkkeessä normaalin preesens lauseen kanssa, niin syntyy jotenkin omituinen ilmaisu. Sitä ei imperfektissä tule. Kesties seuraava olisi jouhevampi.
"Auringon laskettua puiden latvojen tasalle, kuulen koirien haukkuvan. Nousen Hallan luota ja astun ulos pimenevään iltaan.".
Tai ehkä.
"Aurinko on laskenut puiden latvojen tasalle. Kuulen koirien haukkuvan ja nousen Hallan luota ulos pimenevään iltaan.".
Koeta nyt löytää tuosta sitten jonkinlainen keskitie :D

Toistosta.
"Silmäni täyttyvät kyyneleistä ja alan itkeä. Itken Malin...".
"Silmäni täyttyvät kyyneleistä. Itken Malin...".
Eli on selvää, että kun silmät täyttyvät kyyneleistä, niin silloin itketään. Lisäksi seuraava lause alkaa itkeä sanalla, joten toisen voi hyvin jättää pois.

Ensin kerroit, että vedenhenki oli vienyt Malin, ja sitten, että poika on valmis lähtemään. Löysin siis ristiriidan, sillä kuvittelin, että pojan sielu oli menetetty, esi-isien johdatuksen ulottumattomissa, vedenhengen hallussa.

Vielä toinen aikamuotoihin.
"Lääkkeitä valmistaessani Päivyt riipi miehen yllä olleet rievut ja peitti tämän pehmeällä taljalla.".
Mielestäni.
"Lääkkeitä valmistaessani Päivyt riipii miehen yllä olleet rievut ja peittää tämän pehmeällä taljalla.".
Eli toimethan tapahtuvat samanaikaisesti minä teen ja hän tekee. Tuo valmistaessani on imperfektin lauseenvastike, joka sopii kuitenkin myös preesensiin...tai jotain :D Eli kun valmistan lääkkeitä, Päivyt riipii...
Imperfektissä: "Lääkkeitä valmistaessani Päivyt riipi miehen yllä olleet rievut ja peitti tämän pehmeällä taljalla.".
Taas selkeässä preesensissä: "Minä valmistan lääkkeitä, ja Päivyt riipii miehen yllä olleet rievut ja peittelee tämän pehmeällä taljalla.".
Tätä tarkoitin ensimmäisessä palautteessani sillä, että preesensin käyttö aiheuttaa ajoittain sekavuutta...tai jos en sitä sanonut, niin nyt sanon :D Ja erityisesti lauseenvastikkeiden kanssa täytyy olla tarkka.
Esimerkiksi: Juoksen, kun ampiaiset lentävät pesästä. vs Juoksen ampiaisten lentäessä pesästä.
Ja vastaavasti imperfektissä.
Juoksin, kun ampiaiset lensivät pesästä. vs Juoksin ampiaisten lentäessä pesästä.
Eli lauseenvastike on sama molemmissa aikamuodoissa, ja nyt kun kirjoitit minun valmistaessani joku riipi, niin tiedostamattasi tulit kirjoittaneeksi imperfektilauseen :D

Tarkkana yksikköjen ja monikkojen kanssa.
"...liikutellen jalkojaan. Koetan rauhoittaa häntä. Jalka ei...".
Eli jalkojaan, niin "Jalat eivät...".

"Kiedon taljan ympärilleni ja tuijotan tuleen.". Mahtavaa! Hyvä mielikuva ja hyvä tunnelma! :D

"...nimetessään hänet Ohtoksi?".
"...nimetessään hänet Ohdoksi?".
:D

Juoni saa hyvän käänteen muukalaisen saapuessa! Tarina etenee hyvällä tavalla, ja ainakin tähän saakka olet onnistunut välttämään turhat kliseet! Myös karhupelinappula, jonka merkitystä olen kovasti miettinyt, alkaa saada roolia.

Hyvää työtä!