Arvostelut käyttäjältä wilshirist

Miksei tätä ole kommentoitu? Tämähän on ihan loistava! :)

Yhdyn edellisiin kommentoijiin - runosi herätti minussakin tunteita. Jatka samaan malliin. :)

Mielestäni runosi oli selkeästi poliittinen ja kantaaottava, epätoivoinen ja vähän välinpitämätön ja syyllisyydentuskainen. Maailma on erikoinen paikka. :)

Hyvä hahmon kuvaus. Tunsin heti sympatiaa Myitä kohtaan. Muiden kommentoijien tavoin olisin halunnut tietää, miten tarina jatkuu ja miten Myin käy.

Ensinnäkin haluan kommentoida aikaisempiin kommentteihin, jotka koskivat kieltä. Mielestäni sanavalintasi ovat kekseliäitä ja paikoin erittäin osuvia. Minulle tuli heti selkeä käsitys siitä, mitä tarkoitat esimerkiksi kirpeällä tikulla tai himmentyneellä suhinalla. Joskus assosiaatio voi toki olla kaukaa haettu ja siksi lukijalle hieman epäselvä, joten ymmärrän myös kommentoijien näkökulman. Sanoisin, että ennemmin kannattaa vaan leikkiä niillä sanoilla rohkeasti.

Kuvaat pelkoa mielestäni erittäin hyvin. En tiedä, minkä tyyppisestä tilanteesta on kyse...mieleeni tuli ensin perheväkivalta ja sitten syömishäiriö. :) Ei sillä sinänsä kyllä mitään väliä ole. Parempi näin niin mahdollisimman moni samaistuu.

Näen tässä paljon potentiaalia. Kirjoitat eri tavalla kuin moni muu, eikä tekstisi huku massaan.

Vahvuuksiasi ovat mielestäni juuri nämä jo mainitsemani kaksi seikkaa:
1. Uskallat leikkiä kielellä ja kokeilla erilaisia juttuja.
2. Elämänkokemus. Vain ihminen, joka on saanut kokea äärimmäistä pelkoa, pystyy kirjoittamaan siitä noin kuvaavasti. Sitä ei kirjoittamisen kursseilla opeteta.

Jatka vaan kirjoittamista!

Moi,

käytät taas hyvää kieltä. Tulee mieleen Stephen King. Hän onnistuu usein valitsemaan sellaiset sanat, että lukija vaikuttuu.

Pidin ajatuksesta, että saappaat on unohdettu tien reunalle, mihin kukaan ei pysähdy. Olisin halunnut lukea tästä tiestä pari sanaa lisää, että saappaiden, kuoleman ja tiesymboliikan välillä olisi vielä selkeämpi yhteys. Onko tässä esimerkiksi tapahtunut joku onnettomuus? Ruumis on viety pois, mutta saappaat unohtuivat? Ja ainoastaan kärpäset huomaavat tämän?

Moi,

luin tämän moneen kertaan, enkä vieläkään ymmärrä. Olo ei kuitenkaan ole välinpitämätön vaan hieman häiriintynyt: miksi en ymmärrä? Mitä tämä tarkoittaa? Tämän voisi kirjoittaa korttiin ja laittaa jääkaapin oveen, että sen voisi lukea joka päivä.

Ajatukset ovat pinnallisia, ohimeneviä ja usein ärsyttäviä, ainakin siinä, että niitä tulee vain kokoajan lisää. Niistä on kuitenkin verrattain vähän hyötyä. Silti ne ovat joskus turva: ikään kuin kävelisi pellolla korkean heinän keskellä eikä näkisi ympärilleen. Sitä kävelee eteenpäin ja tietää, että edessäpäin on vain lisää sitä samaa heinää.

Kun vaikkapa meditoi ja yrittää rauhoittaa mieltä, ajatukset alkavat ensin todella ärsyttää ja sitten ne pikkuhiljaa laantuvat. Jos meditoi joka päivä, mieli rauhoittuu tuntuvasti. Piiloa ei enää ole.

Tällaisen tulkinnan tein. Mielenkiintoista!

Hei,

pidän runostasi! Kuvailet siinä tarkasti ja onnistuneesti naiseuden ristiriitaa, luonnon ja tuotetun rajapintaa. Runon voi nähdä myös yltäkylläisen länsimaisen yhteiskunnan kritiikkinä, missä me kaikki kuristumme omiin viihdykkeisiimme.

Runosi tulee iholle. Sanavalintasi maalaavat räiskyvän kuvan tilanteesta. Juuri tällaisesta runoudesta pidän: sitä ei vaan voi ohittaa ja se pistää ajattelemaan.

Tätä lisää!