Kun seilori matkaa tän myrskyn silmään
En lohtua löydä tält’ aavalta maan
Eksynyt sydän se myrkkyä vuotaa
Tää katkera taival ei loppua nää
Kun seireenit soittaa ei seilori tiedäkään
Mun kruununi vajoaa sun kahleisiin
Musta on mieli kun seuraan tätä kangastusta
Majakka ei loista jos et suuntaa nää
Tää pohjaton syvyys ja loputon matka
Ei rantaa tuo tähän tunteeseen
Yön tahdoton orja se aalloilla lipuu
Kunnes vajoan pimeyden pyörteeseen
Ei vastausta kuulu kun myrsky jo laantuu
Mun tuleni ei pala enää halki tähtien
On laiva jo mennyt, se vei sen seilorin
Ilma ja vesi toisensa erottaa
Jos jostain vaan löytyis mielelle rauha
Maailmasta lennän nyt unelmien aalloille
Mä käteni ojennan ja kohtaan aaveeni
Ootan sua kosmisen meren takana
