 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
löytyy uudempi versio, tämän saa poistaa
Alku on hyvä. _Melkein_ yhtä eeppinen alku kuin The Martian -kirjassa. Jotenkin mennään eteenpäin luolakokemuksista liian nopeasti. Voisin kuvitella tämän kuvitteellisessa leffaversiossa, miten ekan 10 minuutin jälkeen vasta aletaan kertoa lukijan kannalta tärkeitä taustatietoja eli juurikin tuon että vuorta pelätään ja sen yli on ennenkin yritetty. Ja sitten mietityttää taas nuo nimet. Lukijalle lätkäistään muistettavaksi ekassa kappaleessa 3 nimeä ja heti seuraavassa 3 lisää. Jos laitan eteesi riviin kuusi ihmistä, kerron heidän nimensä ja vien heidät pois 20 minuutin ajaksi, jonka aikana kerrotaan random tapahtumia, vieläkö tuon ajan jälkeen muistat ne neljä nimeä? Voisiko ehkä nimiesittelyiden sijaan kertoa vähän epäsuoremmin, että luolassa oli Galvinin lisäksi kaksi muutakin samanikäistä, tai, että Galvin ei ollut luolassa yksin. Vaikka Galvin tietääkin, niin lukija ei. Käytä tätä hyödyksi ;)
Yritä saada tarinaan luotua jännitettä alusta asti. Nyt tulee vain silmäiltyä tarina läpi, eikä huomio tahdo pysy juonessa. Anna lukijalle syy lukea jokainen rivi ja vahva tarve lukea seuraavakin kappale. Luo konflikteja. Pistä lukija haluamaan että päähenkilö pääsee tavoitteeseensa. Heiluttele tavoitetta henkilöiden nenän edessä kuin laservalopistettä juuri ja juuri ulottumattomissa. En tiedä, oletko hahmotellut kokonaisjuonta paperille, mutta siitä voisi olla hyötyä. Jotta en sorru selittämään liian pitkästi, suosittelen lukaisemaan tämän:
http://www.how-to-write-a-book-now.com/plot-outline.html
"Sisällä oli pimeää. Heidän sisäänkäynnistään tuli valoa, jonka avulla he erottivat seisovansa käytävällä." > Miten sisällä voi olla samanaikaisesti pimeää että valoa sen verran, että erottavat seisovansa käytävällä? Ehkä hämärä tai muu vastaava kuvaa paremmin?
"”Tämä näyttää vanhalta neisgardin kieleltä.” hän totesi katseltuaan kirjoitusta tovin. Jared osasi useita kieliä. Hän osasi lukea vanhaa Neisgardia sekä uutta, joka poikkesi yllättävän suuresti yli tuhat vuotta sitten käytetystä. Jared osasi myös puhua sujuvaa pohjoisen murretta eikä hänen puheestaan juuri erottanut etelän korostusta. ”Siinä on joitain samoja merkkejä, mutta en osaa lukea sitä” Jared sanoi. " > Mikäs ns. infodump tähän tuli? Eikö tavallaan tuo alku jo kerro, että Jared on kielimiehiä? Miksi lukijan pitää tietää mitä kaikkia kieliä Jared osaa? Anna sen tulla esille pikkuhiljaa tai kerro mieluummin epäsuorasti / anna ymmärtää.
" Toinen tarkoittaa ihmistä ja toinen ovea tai sisäänkäyntiä.” ”Ihmisten sisäänkäynti?” Galvin pohti." >Tässäkin saattaisi riittää pelkkä jälkimmäinen lause.
"Galvin mietti, mikä se voisi olla. Niiden piti olla vain tarua kuten jättiläistenkin. Ne olivat vain pelottavia satuja, joilla saatiin ihmiset tottelemaan. " > Juuri näin!
Oikein hyvä loppu! Jään odottelemaan jatkoa O.O
Ps. tällä saat vielä syvyyttä hahmoihin:
http://www.helpingwritersbecomeauthors.com/characters-goal/
Moikka, kyllä fantasiatarinoiden lukeminen ja palautteen näpytteleminen aina voittaa julkisilla lumisateessa Tikkurilan kulmilta Hakunilaan ja takaisin menemisen 100-0! :D
Luku 1
Yleisesti ottaen katsotaan pahalla aloittaa tarina herätyskellon soimisella, laulun sanoilla tai runoilla/suorilla lainauksilla. Juu, aina voi tietysti koittaa rikkoa sääntöjä, mutta eiköhän ne "säännöt" tai ohjenuorat ole keksitty ihan hyvästä syystä. Tykkäsin kuitenkin paljon jo siitä, että ei takerruta pakonomaisesti ensimmäiseen esiteltyyn henkilöön ja tehdä hänestä automaattisesti päähenkilöä. Isot pisteet siitä! Miksi - siksi, että se luo erilaisuuden tunteen jo heti alusta (vampyyri-/ihmissusiaiheisia tarinoita kun kuitenkin on pilvin pimein tarjolla). Tarinassa on samalla kertaa jotain tuttua että vähän jotain erilaista. Tavallaan sitä alkaa lukijana arvuuttelemaan, mitä "sääntöjä" juuri tämä kyseinen tarina noudattaa: ristit, valkosipuli, valo tappaa heti, valo tappaa hitaasti, mikään ei tapa vampyyria, vain hopealuoti sydämeen tappaa, vain pyhässä kastevedessä kastettu nuoli joka osuu oikeaan kohtaan tappaa jnejne. Erityisen hyvää on myös se, että asialla vitsaillaan samalla kun säännöt tehdään lukijalle selväksi. Äh, hukkasin punaisen langan :D Palaan vähän takaisin tuohon synttärikohtaan. Omalla tavallaan loistavaa on se, että et esittele Joshia, Aaronin kaveria, dialogissa. Miksi - siksi, että dialogin muodostavat henkilöt oletusarvoisesti tietävät kenestä puhutaan kun viitataan johonkuhun hänen nimellään. Eli ei missään nimessä: "hei make, missä sun broidi, toni, on?" Okei, eteenpäin. Tämä Brian-hahmo jää ihmetyttämään, koska ellei hän ilmaannu tärkeässä roolissa myöhemmin takaisin juoneen, hän on täysin turha. Miksi pistää lukija muistamaan vielä yksi nimi, millä hän ei tee yhtään mitään (ellei tosiaan tule myöhemmin vastaan)? Mounica on esitelty lukijalle jälleen ovelasti ;) Lisähuomiona mainittakoon, että tuot heti alusta asti todella hyvin Aaronin mielenliikkeitä ja luonnetta esille. Tämä kuuluu peruasiaan nimeltä "why should i care" eli tehdään päähenkilöstä lukijalle alusta asti samaistuttava ja aletaan luomaan lukijan ja tarinan kannalta tärkeimpien hahmojen välille tunnesidettä, jolla tarvittaessa voi leikkiä myöhemmin. Istutaan jo baaripöydän ääressä -> lisää opeteltavia ja muistettavia nimiä. Mieti tarkkaan, moniko näistä on oikeasti tarpeellinen lukijan tietää, ja moniko näistä tulee myöhemmässä vaiheessa näyttelemään tarpeeksi isoa roolia, että lukijaa edes voisi kiinnostaa nimi? (Anteeksi jos olen tyly, mutta tämä on tärkeä asia huomata.) Palattiin sipuleihin ja juuri tämän tarinan sääntöihin. Lukija todennäköisesti alkaa ymmärtää vampyyrien käyttäytymistä: ovat laumaeläimiä ja vaeltavat paikasta toiseen. Mikä syy vampyyreillä on hyökätä juuri Hamptoniin? Mihin ne ovat matkalla ja miksi? (Ovatko vertauksena kuin hurrikaani joka tulee idästä ja matkustaa länteen?) Mikä hyökkäyksien tarkoitus on?
" ''Hyvä.'' Aaron sanoi. " >Miksi lukijan on tärkeää tietää, että yksi jäljelläoleva leivänkannikan pala on Aaronin mielestä juuri "hyvä" ? Voisihan se olla pahakin jos on homeessa tai "oh shit" jos leipurilta tulee uusi satsi kauppaan vasta ylihuomenna..
" ''Voi perse!'' hän huudahti. " >Taas aika turha välihuudahdus. Kokeile mieluummin tuoda esiin tyytyväisyys tai harmistus kehonkielellä. >"Leipä oli loppu. Aaron potkaisi harmistuksissaan pöydän jalkaa. Huomenna oli mentävä ostamaan lisää."
" ''Lapset.'' Aaron sanoi. " >Taas turha.
"Oli yleisesti tiedossa, että Aaron ei ollut hirveän rikas." > Miten? Pystyisikö tämän kertomaan antamalla ymmärtää? Vaikka että Aaron kerjää kadunkulmassa joka viikonloppu tai on varas, tai jotain mistä kyläläiset voivat päätellä sen kertomatta lukijalle suoraan Aaron on köyhä tai "ei hirveän rikas". Tästä tulee muuten mieleen myös Robin Williamsin quote joka sivuaa tätä asiaa:
http://www.azquotes.com/picture-quotes/quote-avoid-using-the-word-very-because-it-s-lazy-a-man-is-not-very-tired-he-is-exhausted-robin-williams-62-41-93.jpg
"Hän oli saanut äidiltänsä perinnön, mutta Aaronin.." Miksi on ensin HÄN ja samassa lauseessa samaan henkilöön viitataan nimellä (Aaron)? Mutta täytyy kyllä kehua siitä, että ei joka lause ala nimellä Aaron sitä Aaron tätä, tai päinvastoin, hoetaan hän sitä hän tätä ja lukija ei ole enää varma kuka tämä hän olikaan.. :D 10 pistettä Rohkelikolle! :DD
LUKU 2
"Myyjä oli vanha nainen päällään nurmikon vihreä kaapu." > Pistää silmään koska nurmikko on jo oletusarvoisesti vihreä. Miksi siis sanoa , että myyjällä on päällään vihreän vihreä kaapu? Kokeile huviksesi löytää jokin yllättävämpi vihreä, tai asia joka ei automaattisesti ole vihreä. Musteen musta on samanlainen. Taivaansininen. Pilvenvalkoinen/-harmaa. Jotain vähän yllättämpää! Kevään ensilehden värinen kaapu = vaaleanvihreä. Havunvihreä on vähän tökerö, ehkä mieluummin, kuivuneen havunneulasen värinen kaapu (tosin ei kyllä taida olla enää vihreä :D ) I think you get the point. "Hän oli aina välillä vähän sekaisin päästään. Kukaan ei tiennyt johtuiko se vanhuudesta vai joistakin yrteistä." > Hauska!
"Aaron yritti hymyillä takaisin, mutta pistävä yrttien haju sai hänet virnistämään." > Eikös virnistäminen ole hymyilemistä? Vai tarkoititko "sai hänet irvistämään nätisti" ? :D "''Lahomatria kolme grammaa.'' hän sanoi nenäänsä nypristäen." > Tätä lisää, kiitos! Paljon eläväisempi kuin aikaisemmat, lukijalle välittyy heti mitä tilanteessa tapahtuu, ja ei pelkästään "hän sanoi" ;)
"Hänen päänsärkynsä oli jo laantunut, mutta häiritsi silti vielä. Hänen pitäisi odottaa, että pääsee kotiinsa keittämään juomansa." > Err what? Pitäisi odottaa, että päänsärky menee ohi, että pääsee kotiinsa keittämään juomansa joka parantaa päänsäryn? Vai mitenkä odottaa, että pääsee keittämään?
" ''Mitä?'' mies tokaisi. " > Kuulostaa enemmän tiuskaisulta tai murahdukselta eikä ystävälliseltä / neutraalilta tokaisulta. Koita itse sanoa jollekulle ystävällisesti "mitä" merkityksellä "mitä haluat?" ;)
"Aaron laittoi hedelmät ja kasvikset myös kassiinsa ja sanoi myyjälle hei." > Huikkasi tai vaikka nyökkäsi myyjälle lähtiessään, mutta sanoa hei on vähän tökerö.
Kujakohta on loistava, koska etenee loogisesti. Aaron ei voi nähdä kulman taakse menemättä itse lähemmäksi ja vilkaisematta.
"Aikamoinen saavutus tuollaiselta rimpulalta Aaron ajatteli." > Koska kyseessä on sananmukaisesti se mitä Aaron ajattelee, laita ne hapsuihin kuin silloin kun olisi sanomassa jotain. Hauska huomio jälleen noin muuten :D
" ''Vai pitäisikö viedä johtajan luokse?'' " > Miksi viittaavat "johtajaan" eikä "pomoon" tai "valtiaaseen" tai vaikka "itse kreiviin"? Vai sanoisitko itse töissä "pitäisikö (asia) viedä johtajalle?" ? Hyvän dialogin salaisuus on se, että se on niin sujuvaa ja luontevaa, että voisit kuvitella puhuvasi juuri noilla sanakäänteillä jonkun toisen kanssa niin että olette itse tarinan sisällä.
LUKU 3
"Aaron heräsi taas hirveään pääkipuun." > Alkaa mennä koomisen puolelle tämä sun tarina :D (Ei pahalla!) Tulee etäisesti mieleen Bruce Willisin muistaakseni joku Die Hardeista, missä päähenkilöä kolottaa kahvihampaaseen kun ei saa koskaan juoda kahviaan loppuun :D Kai tuo menee keinona muutaman kerran, mutta älä sorru viemään koko kirjaa läpi tällä idealla..
" ''Me olemme metsästäjien edellä. Meillä ei ole mitään hätää.'' johtaja sihisi muille. " > Tässä taas "johtaja" on luoteva sanavalinta, koska hänellä on yleisöä ja hänet erotetaan selkeästi muiden yläpuolella olevaksi hierarkisessa mielessä. Tavallaan se on jo käynyt ilmi jostain muusta asiasta, jota kuitenkaan ei ole kerrottu lukijalle. Jokin siis saa Aaroninkin ymmärtämään, että juuri tuo sihisijä on johtavassa asemassa muihin nähden.
" ''Meillä on täällä vieras.'' johtaja sanoi nyt hiljempaa. ''Hän väittää olevansa ihminen, ..." > Mistä johtaja nyt yhtäkkiä tietää, että Aaron on väittänyt olevansa ihminen? Juu, ehkä Brandom ja Tom ovat kertoneet tälle. Musta pelkkä "meillä on täällä vieras" riittää, kun kerta kaikkien vampyyrien voidaan olettaa haistavan noituuden Aaronista.
"Haistaa jotain pimeää. Onko tämä joku vitsi. Aaronia alkoi jo melkein naurattaa koko tilanne.
Ensin hän haisee valkealle noidalle ja nyt hänessä on myös jotain pimeää.
Hänen teki mieli huutaa ''haistakaa paska'', mutta päätti olla hiljaa." > Tää on loistava!
"Johtaja näytti keski-ikäiseltä pieneltä mieheltä. Hänellä oli siisti harmaa keskijakaus ja silmät keltaisemmat kuin aurinko. Hänellä oli päällään tummanharmaa puku. Silmät näyttivät kauniilta hämärässä." > Ehdinki jo miettiä että miltäs tää pahis näyttää! Tarkoittaako keski-ikäinen pieni mies myös sitä että tää on läski? (ihan vakavissani kysyn) Okei, eli näillä on punaset silmät ainakin sillon kun ovat verenhimoisia, mutta hämärässä silmät on kauniit.
".. johtaja kuullosti kammottavalta ja näytti siltä vielä enemmän hymyillessään." > Mikä saa tän näyttämään vielä kammottavammalta? Torahampaat? Kuivuneet verihiutaleet hampaiden välissä? :D
" ''Odotan innolla, että pääsen kunnolla käsiksi sinuun.'' hän sanoi vinosti hymyillen ja poistui huoneesta." > Jälleen ihan mahtava esimerkki siitä miten tavalliseen "hän sanoi" saa eloa näinkin helposti :)
"Tom ei ainakaan siihen suostuisi, mutta Brandom vaikutti hieman lepsummalta." > Mistä päättelee näin tai mikä saa ajattelemaan, että toinen ei suostu mutta toinen on mahdollisesti lepsu? Mistä se näkyy? Kehonkielestä? Alistuvuudesta? Vampyyreille epäominaisesta inhimillisyydestä? Herkkyydestä? Mistä?
"Hänen takamuksensa oli puutunut ja hän pystyi vain vaivoin vaihtamaan kannikkaa millä istui.
Hän katseli vieläkin vesilätäkköä huoneen nurkassa." Aika jännä muutos. Jotenkin kuvittelin Aaronin roikkuvan käsien varassa, mutta sehän istuukin kädet sidottuna pään yläpuolelle. Ja, joko siitä seinällä valuvasta vesinorosta on tullutkin vesilätäkkö vai onko tää sama lätäkkö ollut aina?
Ja sitten nää pahikset, jos muistat mitä sanoin aikasemmin siitä mistä Aaron tietää toisen olevan herkemmin taivuteltavissa, niin ehkä tarinan kannalta ois parempi jättää pieni jännitys ja antaa asian käydä ilmi vasta tässä vaiheessa kun yllättäen toinen vampeista lähteekin hakemaan vettä?
" ''Omituista tuo valkeiden noitien veri.'' Tom sanoi. ''Se on kuin huumetta meille. Se saa voimamme suuremmaksi ja nopeudemme nopeammaksi. Mutta vain väliaikaisesti.'' " Meh. Miksi tää pahis kertoisi Aaronille yhtään mitään sen verestä? Tai yhtäkkiä alkais kaveeraamaan / "bondaamaan" (bonding) jakamalla tiedonmuruja? Ehkä todennäkösemmin se sama tyyppi joka antoi vettä kuin tämä.
"Vampyyrien on pakko totella mitä heidän luojansa on käskenyt heitä tekemään." > Ahaa! LUOJA = johtaja. Mikset käytä "isää" tai "luojaa" tai jotain tähän viittaavaa jo aikaisemmin viitataksesi pahikseen?
" Jos Aaron oli äsken suuttunut, niin nyt hän oli raivoissaan. Hän heitteli haukkumasanoja ja kirosanoja jatkuvalla syötöllä rimpuillessaan maassa. -- Tom kaatusi maahan ja muuttui yhdeksi isoksi tuhkakasaksi." > Nonniiin, olet saanut koukutettua lukijan janoamaan lisää rivi kerrallaan - ja vielä yksi, ja vielä yksi!
LUKU 4
" Sitten hän muisti korunsa. Se oli vielä Tomin tuhkien seassa." > Ehdinkin jo miettiä et jättääkö tää rakkaan korunsa tuonne tai lähteekö hakureissulle jälkikäteen hakemaan omansa takaisin.
" Hän unohti olevansa luolassa ja unohti että vampyyrit olivat tulossa pian takaisin." > Jep, tämänkin ehdin miettiä, että kumma kun on aikaa pohdiskella, ja missä ne loput vampit olikaan. Ajoitus on kummankin (edellisen rivin ja tämän) kohdalla ollut todella hyvä kun ehtii käydä mielessä ja sitten selitetäänkin jo :) Lisäksi on todella hyvä juttu että kaikesta huolimatta pysähdytään katsomaan asioita Aaronin tunteiden ja ajatusten läpi, koska juuri tämä on se millä luodaan tunneyhteys lukijan ja hahmojen välille!
"Aaron heräsi kylmältä kiveltä. Hän oli tipahtanut maahan sähköiskun voimasta." > aijai.. mä vähän toivoin ettei tästä tulisi paha tapa!
" ''Pidetään kiirettä. Aurinko nousee näillä minuuteilla.'' johtaja sihisi laumalleen. > Herää kysymys, miten Aaron voi muka kuulla TAI miten lähellä Aaron muka sitten on kytiksellä ettei kuitenkaan huomata kykkimässä?
> " Aaron pidätti hengitystä, sillä vaikka vampyyrit olivat ainakin sadanmetrin päässä, heillä oli loistava kuulo. Ja hajuaistikin tarkka kuin mikä."
"Aaron ei voinut kuin katsoa sivusta, kun vampyyrit lahtivät juoksemaan. Ei mennyt montaa sekuntia, kun he olivat poissa näköpiiristä.
Jopa ruumiit sylissään vampyyrit pystyivät juoksemaan älyttömän nopeasti." > Eli juoksevat älyttömän nopeasti, ei mene montaa sekuntia, ja kuitenkin Aaronin näkökyky riittää huomaamaan tämän. Suosittelen googlaamaan mikä on ihmisen (joka kuvauksen pohjalta Aaronkin tavallaan on vaikka onkin noita/velho) silmän "päivitystaajuus" eli kuinka nopeita asioita voi nähdä. Koska tämän seurauksena ollaan todettu, että esim. tietokoneiden näytöt pystyisivät parempaan mutta ihmissilmä ei..
"Hän katseli horisonttiin ja näki, että aurinko alkoi nousta.
Hän oli turvassa. Kylään vampyyrit eivät enää pääse, sillä siellä ei ole varjoa paljon yhtään." > Okei, lisää sääntöjen luomista (mikä siis on hyvä juttu että lukijat tietää mitä sääntöjä seurataan missäkin tarinassa). Eli jos ymmärsin oikein, niin vampyyrit eivät voi liikkua auringonvalossa? Vai voivat mutta tulevat huomatuiksi?
"Sitten hän muisti, että oli heittänyt ruokakassinsa puskaan.
Hänen pitäisi käydä torilla herättyään. " > HAHA! Loistava huomio!
"''Voi paska.'' Aaron sanoi nähtyään kotiovensa." > Näh. Jotenkin taas turha välitokaisu. Tuo mieluummin esille kehonkielen ja/tai ilmeiden kuvaamisella.
" Eteinen näytti normaalilta, mutta olohuoneeseeen päästyään Aaronilta päästyi muutama kirosana lisää." > .. tai sitten näin! :)
"''Voi vittu, mikä siivous!'' " > Ymmärrettävä, herättää sympatiaa eikä tässä sinänsä mitään. Mietin vain että meillä on himassa joskus sanottu "mikä siivo" tarkoittaen sotkua. En ole ainakaan kuullut että "mikä siivous" tarkottaisi samaa.
"Aaron kävi istumaan patjan päätyyn turhautuneena ja kaatusi siitä selälleen sängylle." > Juuri näin. Tässä ymmärrämme heti miltä voi näyttää turhautuneena istuminen ja siitä selälleen kaatuminen sängylle. Mutta. "Hän meni yläkertaan ja äännähti turhautuneesti nähdessään sänkynsä. Sen patja oli revitty riekaleiksi --" . Miten voi istua sängylle jonka (vaikka olisikin pääty) patja on revitty riekaleiksi? Itse en ainakaan kävisi makaamaan niin epämukavalle alustalle, entä sinä?
LUKU 5
"Meni tovi ennenkuin Aaron tajusi, että se oli unta ja että hän oli turvassa kotonaan.
Hän avasi silmänsä ja jäi katselemaan ikkunasta ulos." > Eikö ensin avata vaistomaisesti silmät ja sitten vähitellen tajuta missä ollaan eikä päinvastoin?
"Häntä jomotti yhä takaraivoon." > Taas? Vieläkin? :D Lisää kahvia napaan, poika! :P
"Oliko hän oikeasti noita ja tehnyt liekit itse? Vai näkikö hän nyt unta ja oli oikeasti vielä luolassa?" > Hyvä mahdollisuus :)
"Kaikki hänen kukkasensa oli heitelty päin seiniä--" > Gaayyy :D
"Joku oli siis löytänyt hänet ja laittanut kynttilät palamaan." > Täh? Mutta eikös tää Aaron viety vampien toimesta sinne "päämajalle" ?
"Yläkerrassa hän kävi sängylle makoilemaan ja sulki silmänsä." > Taas. Varmasti todella pehmeä sänky kun on revitty riekaleiksi? :D
"''Olen pahoillani Mary.'' kuului naisen ääni olohuoneesta." > Varovasti taas näiden potentiaalisesti turhien nimien ja hahmojen esittelyn kanssa. Mieti mitkä hahmot on lukijan oikeasti tärkeä muistaa (toki voi koittaa hämätä parilla) mutta pääsääntöisesti on ärsyttävää todeta parin jakson jälkeen että sinne jäi ja katosi.
"Takaraivossa tuntui vihlaisu.-- Kuinka monta iskua hän voisi vielä ottaa ennen kuin pää oikeasti halkeaisi?" > Niinpä.. hehe tätä mietin jo edellisen kolahduksen kohdalla. Onkohan sua joskus osunut jokin pahastikin päähän kun näinkin usein tätä tykkäät käyttää?
"Sen jälkeen hän kaatoi vettä perään ja asetti lattialta noukitun lusikan mukiin." > Jep, jälleen hyvä että on jotain mihin lukija voi nyrpistellä. Vähän kuin salaisuus Mounican ja lukijan välillä ;)
"Hän ei halunnut kertoa kivestä minkä löysi. Ei portista minkä oli nähnyt, eikä lohikäärmemäisistä olennoista portin takana.
Hän ei oikein tiennyt miksi, mutta päätti olla kertomatta." > Ja heti perään toinen salaisuus!
"''Kyllä. Mutta se ei ole mikään iloinen tarina.'' Mounica sanoi vakavana. ''Olet puoliksi valkea ja puoliksi pimeän noita.'' " > Jahas, toivottavasti selviää myöhemmin mistä Mounica tietää Aaronin taustat jos Aaron itse ei tiedä niitä. Vai onko koko muu kylä tietoinen mutta Aaron ei? Täytyy taas kyllä kehaista, koko tämä dialogipätkä on aivan loistavasti kirjoitettu! Sujuvaa, luontevaa ja tuo esille vain sen mitä Mounican tarvitsee edes tietää.
"Minulle on kerrottu, että isäni oli sotasankari.'' Aaron sanoi. ''Eikö se ole totta?'' hän kysyi.
''Ei ole. Isäsi oli pimeän noidista julmin. Kuulin äidiltäsi, kun löysin hänet, että Jonathan oli manipuloinut äitiäsi vuosia ja hankkinut puoliverisen noita lapsen itselleen. Isäsi olisi tehnyt sinusta hänen väkevimmän aseensa jos olisi ollut hengissä. Hänet tapettiin ennen sinun syntymääsi ja hyvä niin. Sinusta olisi tullut vaarallisin ja voimakkain noita pitkään aikaan jos hän olisi kasvattanut ja kouluttanut sinut.''" > Hyvä että olet päättänyt tehdä tämän näin. Yksi aika iso nou-nou alkaa jo olla fantasiapuolella se että päähenkilö on joku random joka yllättäen out of the blue saa hienot voimat käyttöönsä ja oppii parissa viikossa paremmaksi kuin masterinsa (luin tän jostain melkein sanasta sanaan, koitan ettiä mistä ja pistän linkin loppuun muiden sekaan jos löysin).
"''Äitisi ei kertonut. Hän vain kertoi, että näki sen omin silmin.''
''Mutta miten hän on voinut kertoa sinulle tuollaista, kun olet samanikäinen kuin minäkin.'' Aaron kysyi ihmeissään.
Mounica naurahti. ''Olen sinua viisikymmentä vuotta vanhempi.'' hän sanoi. Aaronin leuka tipahti lattiaan. ''Me noidat emme vanhene samalla tavalla kuin normaalit ihmiset. Me lakkaamme vanhenemasta noin kaksikymmentä vuotiaina jos tahdomme.'' " > Hah! Mahtavaa!
"''No ei sille enää mitään voi.'' Aaron sanoi. ''Kunhan opetat minua nyt.''" > O-ou. Toivottavasti tästä ei tule jotain ylikäytettyä oppilas-mentori sankaritarinaa.. :/ Miksi - koska tosiaan aika yleinen ja alkaa olla jo ylikäytetty...
"''Se johtuu äitisi antamasta korusta.'' Mounica vastasi. Aaron katsoi korua ihmeissään.
''Miksi äitini anataisi minulle korun mikä estää minua taikomasta?''
''Koska lapsena noidat tekevät vahingossa taikoja jatkuvasti. Kuusivuotiaana taidot heräävät ja ne eivät ole hallinnassa. Äitisi ei voinut ottaa sitä riskiä, että kukaan näkisi sinun tekevän taikoja. " > :D Ihan sika hyvä selitys!
LUKU 6
"Kunhan pidät voimasi salassa niin meidän ei tarvitse lähteä minnekkään." > Eli tottakai tarvitsee lähteä koska mistä lähtien 20-vuotiaat miehenalut on osanneet pitää mitään salassa pitkään :D Wink wink ;)
"-- ja ennen sitä hän joutui vielä etsimään ja kokoamaan astian palaset yhteen kasaan ennenkuin pystyi korjaamaan ne." > Tämäkin on oikeasti mahtava huomio, antaa osviittaa luomasi maailman säännöistä magian kannalta. Tai ehkä enemmän alkemia? (Viittaan Full Metal Alchemistiin, jossa luodakseen jotain piti aina olla yhtä suuri vastalahja. Kannattaa katsoa, superhyvä sarja!)
"Aaron ei vieläkään oikein tiennyt mitä ajatella siitä, että hän oli noita. " > Tätä "noita"-sanaa vähän mietin. Aika monen mielestä noita on automaattisesti nainen ja velho mies. Eihän se estä tekemästä poikkeusta tässä tarinassa, mutta ehkä syytä ottaa huomioon?
"Eteisessä seisoi Josh suu auki. " > JES, yksi hahmo herätetty eloon, vielä muutama jäljellä.. :D
"''Mutta tiedät, että en voi sietää noitia. En vaikka se olisi paras ystäväni.''" > Jepjep, näillä päästään lukijan pään sisään kätevästi tunteiden ja sympatian kautta. Hyvä homma!
"Hän ei keksinyt mitään kamalampaa tapaa kuolla kuin hengiltä palaminen. Paitsi ehkä hukkuminen, mutta niitä ei voi oikein verrata toisiinsa." > Miksei muka? Kummassakin ollaan epämukavassa paikassa "uppelluksissa" niin ettei saa henkeä?
"Ei mennyt kuin muutama sekunti ja Aaron erotti epäselvästi kuinka Joshin pää vedettiin irti ruumiista ja Aaronin käsien liekit sammuivat." > JES! Nyt vaikuttaa siltä että hyvän tarinan kerronta on sisäistetty! Todella hyvä ettet sorru pitämään parasta ystävää elossa vain koska on paras kaveri. Tätä kautta myös Aaronin hahmoon saadaan syvyyttä kunhan ei sorru liian pitkään nyyhkyttelemään. Koska Aaron kuitenkin on ihminen (tavallaan), niin tietty suruaika on hyvä antaa. On aika luonnotonta laittaa ihmismäinen päähenkilö toteamaan kylmän viileästi että "eteenpäin sanoi mummo hangessa" kun 20 vuotta paras ystävä ollut henkilö tapetaan niin että sen on nähnyt.
Ja sitten ei muuta kuin jatkamaan! Aineksia on vaikka mihin! oO
Hyviä luettavia ja linkkejä:
http://www.nownovel.com/blog/rules-for-writing-dialogue/
http://blog.ted.com/how-to-tell-a-great-story-visualized/
http://www.how-to-write-a-book-now.com/plot-outline.html
http://www.helpingwritersbecomeauthors.com/characters-goal/
http://mythcreants.com/blog/three-ways-you-can-use-description-to-mess-with-your-readers/
http://www.helpingwritersbecomeauthors.com/10-questions-your-readers-shouldnt-have/
| 3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
