Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka taas Antsa!

Mielestäni nyt jäi hieman vaisuksi tämän runon anti. On kaipausta ja tunnetta, mutta siitä on hyvin vaikea saada kiinni. Mielestäni edellisissä runoissasi on ollut enemmän konkreettista tunnetta.

Mieti pilkkujen käyttöä näin tarinamaisissa runoissa.

Tarkoititko lopussa todella ainiain vai ainoain?

Kenties jonkin muiston liittäminen, kuten eron hetki tai viimeisein muisto olisi tuonut lisää syvyyttä runoon, jotain johon olisi voinut päästä sisään.

Kiitos!

Moi taas Antsa! :)

Onnellinen loppu! Kiitos siitä :)

Kirjoitat runoja tarinamaisesti, ja siksi en oikein tiedä pitäisikö pilkkuihin puuttua, mutta puutun silti.
Muun muassa kuin ja koska ovat konjunktioita jotka erottavat lauseet toisistaan, ja niiden eteen kuuluu pilkku.
Esimerkkinä lainaus tekstistäsi pilkutettuna.
Tuijotin sua, kuin mikäkin idiootti, koska olin ihastunut suhun.

Jännää, kun ensin puhut susta, ja sitten yllättäin annat hänelle taianomaisen suudelman. Siinä lienee virhe?

Kaunokirjallisessa tekstissä 2 on kaksi, 47 on neljäkymmentäseitsemän ja 1198 on tuhatsatayhdeksänkymmentäkahdeksan. Älä oio :)

Kiitos!

Moi Antsa?

Harmittavan yleisestä ja surullisesta aiheesta kirjoitit, mutta kirjoitit hyvin!

Kenties tämä ei niinkään ole runo, kuin kirjoitelma.

Pari kielellistä huomiota.
Käytä mielellään samaa aikamuotoa koko tekstin ajan. Se helpottaa ymmärtämistä ja antaa osaavamman kuvan Sinusta. Itsen suosin imperfektiä, eli juuri äsken mennyttä aikamuotoa (huomasin, otin, tein, näin jne.). Käytät myös paljon preesensmuotoa, joka on vaikea ja kankea käyttää muutoin kun osana dialogia. Esim, No kyllä mä nyt ton näen! Eli preesens on huomaan, otan, teen, näen jne.

Muista myös oikea sijapääte, joka täytyy olla tekijöiden mukaan. Eli ...mutta he torjuivat mut ja häätivät pois. Torjuivat olit kirjoittanut oikein, mutta myös häätää viittasi heihin, joten senkin täytyy olla häätivät.

Harmi ettei tarinalla ollut onnellista loppua.

Kiitos!

Moikka Antsa!

Puhut vähän, mutta asiaa!

Mietin vain onko tähtitaivas söpö :)

Arvostuksesi naisia kohtaan näkyy erinomaisen selkeästi runossa, eikä vain sanoina, vaan myös rivien väleissä.

Ja ikävä kyllä tuo viimeinenkin virke pitää paikkansa.

Kiitos!

Moi Antsa!

Runosi on hyvin tarinamainen. Monesti runot kirjoitetaan hyvin lyhyin rivein, mutta en toisaalta ole mikään asiantuntija :)

Kova ikävä ja kaipaus paistaa runossa, ja sitä varmasti haitkin!

Sellainen juttu, kun ensin puhut kaipauksesta rakastaa, ja sitten mainitset sut, niin jäin miettimään että eikö yksipuoleisesti voi rakastaa? Eli henkilö mielestäni kaipaa jotain fyysistä, eikä niinkään rakkautta, jota hänellä ehkä jo onkin.

Kiitos runosta!

Moikka kirjailijan.alku!



Pilkkuasiaa , ja lempilapseni ja - sana. Normaalisti ennen ja - sanaa tulee aina pilkku, mikäli lauseilla, jotka ja erottaa, ei ole selkeää yhteistä jäsentä.
Esimerkiksi. On vuosi 2000, ja leirin viimeinen päivä.

Dialogissa kerrot kuka sanoo ja kuka vastaa. Vältä sitä. Annan vaihtoehdon.
- Mihin sauli jäi? ohjaaja katseli katseli edessään olevia nuoria.
- Se pakkaa tavaroitaan vielä, Eero osoitti mökkien suuntaan.
- Selvä.
Eli kerro enemmin keskustelijoiden ilmeistä, reaktioista ja eleistä.

Pyri käyttämään koko ajan samaa aikamuotoa koko novellin ajan, mielestäni helpoin on juuri äsken mennyt aikamuoto, eli imperfekti. Eetu meni, Eero tuli, ohjaaja näki jne. Se helpottaa tekstin lukemista.

Älä käytä sulkeita kaunokirjallisessa tekstissä :)

Tarkista novelli kun olet saanut sen kirjoitettua loppuun. Muutamassa kohdin piste on unohtunut, tai on väärässä paikassa. Esimerkiksi tuo "Terveyskeskuksessa Eero on jo toipumassa mistä tää kaikki alko. Oskari kysyi bileissä ilmeisesti että joku luuli ett yritin iskeä sen tyttöystävää.".
Tuon pitäisi ilmeisesti olla seuraavasti:
Terveyskeskuksessa Eero on (oli olisi imperfektimuoto) jo toipumassa.
- Mistä tää kaikki alko? Oskari kysyi.
- Bileissä. Joku ilmeisesti luuli että yritin iskeä sen tyttöystävää.
En tiedä olitko kärsimätön saamaan novellin valmiiksi, sillä samanlaisia hosuttuja kohtia on loppua kohden enemmän.

Kaiken hosumisen jälkeen tuo loppu rauhoittaa kaiken! Kuin olisit jälleen saanut kirjoittaa juuri siitä mistä haluat! Kaunis loppukohtaus, ja upea tunnelma!

Osaat kirjoittaa, mutta älä hosu! :)

Kiitos!

Moi che1918!

Kiitos katkelmasta!

Joissain kohdin kirjoitat hieman monimutkaisesti, eli siten, että jouduin palaamaan ymmärtääkseni mitä tarkoitit.
Esimerkkinä "Perusteluna sille..." Alkava virke joka päättyy ulkoisiin uhkatekijöihin. Siinä ei ole mitään virhettä, mutta on vaikealukuinen. Kenties sen voisi lyhentää. Kaikki terveet... Perusteluna... Eli selkeät kokonaisuudet eriteltyinä pisteillä.

Kun tilanne, eli tuo harjoitus alkaa, vangitset lukijan, ainakin minut todella tehokkaasti otteeseesi! Hyvää työtä!

Taistelen raivokkaasti sulkeita vastaan kaunokirjallisessa kerronnassa! Niillä ei saa aikaan mitään, mihin pilkut ei pystyisi :)

Mieti onko tarpeen kertoa että taistelu ei oikeasti mennyt aivan niin, kun ensin olet kertonut että se meni aivan kuten Tappelussakin. Ei lukija tiedä oikeaa Tappelua, joten riittää, ainakin minun mielestäni, että kerrot sen menneen kuten Tappelussakin.

Mahtavaa saagaa, ja hieno sotataktillinen oppitunti! Hyvää työtä, jossa samalla kuultaa ihmisten tyytymättömyys ja harmi! Mahtavaa!

Kiitos!

Moikka huhtikuu! ...taas :)

Jännittävä alku. Ei tiennyt yhtään mihin tarina tulisi johtamaan! Mielenkiinto heräsi ja niin täytyy ollakin!

Onko ahnaasti synonyymi ankaralle? Niin ajattelinkin, eli mutta viittaa aina johonkin muuhun kuin siihen mitä olet ensin kirjoitranut. Eli mukava mutta tyhmä, rohkea mutta pelkuri jne. Ehkä en käyttäisi tuossa mutta sanaa ollenkaan. Kenties tuijottaen sinua ahnaasti, himoiten.

Olipa yllättävä käänne! Melkoista! Odotin että nainen olisi palannut mutta ei! Todella yllättävää! Hyvä! :)

Kenties hieman taustaa missä nainen suostui treffeille, ja kuinka oli rohkeutta pyytää. Jäi taustahieman avoimeksi.

Kiitos erityisesti yllättävästä lopusta!

Moi taas huhtikuu!

Onpa erikoinen aihe! Ei siis huono, mutta poikkeuksellinen! :)

Aina ennen ja - sanaa tulee pilkku, jos lauseilla ei ole selkeää yhteistä jäsentä. Esimerkiksi "...suistuin kaistallesi, ja matkasimme...". Eli konjunktio ja erottaa tuossa kaksi lausetta.

Muutamassa kohdin jää hieman epäselväksi onko minä mies vai nainen. Kun tarkastusluet kirjoittamaasi, varmistu että kaikki on kirjoitettu niin kuin olet suunnitellut. Esimerkiksi tuo että kertoja pelkää tulevansa leimatuksi feministiksi. En oikein ymmärtänyt sitä, sillä kertojahan katseli naista lasin takana.

Mutta kuten sanoin, erikoinen aihe, ja miellyttävästi kirjoitettu. Miljöö ja tapahtumat oli helppo kuvitella. Ehkä kaipasin hieman taustaa ja pettymystä kun naiset lopussa suutelivat.

Kiitos!

Moi huhtikuu!

Kaunista!

Mieti lauserakenne, jotta et kirjoita turhaa, vaikka pienellä toistolla haluatkin painottaa tiettyjä seikkoja. Esimerkiksi kohta jossa kerrot että enää ei olla yksin. Enää en ole yksin tässä maailmassa, ilman suuntaa. Se on nyt mennyttä.
Eli yksin toisto pois, ja mielestäni mennyttä sopii paremmin omaksi lauseeksi.

Kirjoitat -isi muodossa paljon. Menisi, olisimme, täyttyisi jne. Oliko tähän joku syy? Tuosta saa vaikutelman että kohta jokin menee huonosti.

Mielllyttävä ja helppolukuinen novelli! Pituutta olisi voinut olla hivenen enemmän.

Kiitos!