Arvostelut käyttäjältä Lorenzia

Teksti oli yleisesti ottaen ihan sinällään sujuvaa. Muutamia pilkkuvirheitä ja kirjoittamisen teknisiä asioita kannattaa korjailla. Teksti oli ehkä hivenen lyhyt ja jää pintapuoliseksi. Liisan loukkaantumisen syy jää hieman etäiseksi, kun hän kokee selkeästi tulleensa kovin satutetuksi.

Kirjoittaessa kannattaa välttää fraasia "alkaa tehdä jotakin". Kuten kirjoitat muun muassa "Hän alkoi kävellä nopeammilla askelilla..." voisiko sanoa "Hän kiristi askeliaan päästäkseen nopeammin pois kotipihasta" tai "Hän asteli ripeämmin poispäin kotipihastaan" On varmasti parempiakin tapoja muotoilla asia, mutta ihan vaan esimerkkinä.

Myöskään henkilön ajatuksia ei ole tarpeen merkitä lainausmerkkeihin.

Aikamuodoissa kannattaa myäs olla tarkkana, tekstin lopussa lipsut välillä preesensiin, vaikka muu teksti on imperfektissä.

"Yhtäkkiä Liisa siirtää vasemman käden veitsen oikean ranteen päälle" Tuon lauseen ilmaisisin ihan näin "Yhtäkkiä Liisa siirsi veitsen oikean ranteen päälle". Liisalla on vain kaksi kättä, joten veitsen on pakko olla vasemmassa kädessä, jos se laitetaan oikean käden ranteen päälle.

Jatka kuitenkin kirjoittamista, pienellä hiomisella tulee varmasti todella hyvää tekstiä :)

Tekstisi oli oikein mielenkiintoinen ihan ammatillisesta näkökulmasta katsellen, hoitoalalla siis työskentelen. Ihan muutamaan pieneen yksityiskohtaan ottaisin kantaa.

Viittaat tippapussin johtoon, käytä mieluummin sanaa letku. Kirjoitat myös "tippapussin teline", yksinkertaisesti voi sanoa, että tippateline. Myös kanyyliasiaa kommentoisin, se laitetaan aina laskimoon (ellei ole sitten ihan valtimokatetri, mutta sinne ei tiputeta lääkkeitä eikä anneta nestehoitoja), eli vaikka kanyyli irtoaisi, verta ei ala suihkuta. Sitten veri lentää, jos kanyylin irrottaa tippaletkusta eikä laita korkkia tilalle. Mutta nuo nyt on ammatillista triviaa, johon ei tule kiinnitettyä huomiota, jos ei hoitoalalle ole suuntautunut.

Tekstissäsi on juonellisesti mielestäni paljonkin potentiaalia. Jatka siis ihmeessä kirjoittamista :)

Naputtaisin kuitenkin aikamuodoista hieman. Eli, jos kirjoitat imperfektissä, niin ole tarkka, että pysyt siinä kuvaillessasi ns. nykyhetkeä. Jos päähenkilösi muistelee, imperfekti muuttuu pluskvamperfektiksi. Kannattaa myös netistä kurkistaa sitä, kuinka dialogia merkitään. Se selkiyttää tekstiä.

Mummon ystävällistä luonnetta voisi mahdollisesti korostaa ja "näyttää", jos Saara tekstin alussa muistelisi syvällisemmin mummoaan. Myös rakkauden tunteita Johania kohtaan voisi näyttää enemmän. Eli miltä Saarasta rakkaus tuntuu? Saako se sydämen pamppailemaan? Miltä kaipaaminen tuntuu? Eli kirjoittajien lempparihokeman mukaan: "Näytä, älä kerro". Se saa lukijan samaistumaan päähenkilön ajatuksiin ja tunteisiin.

Kiitos tekstistäsi :)

Tekstisi oli oikein kivaa luettavaa. Teksti oli sujuvaa muutamista typoista huolimatta.

Kyse voi olla minun keskittymiskyvystäni, mutta minun oli hankala pysyä henkilöhahmoissa perässä. Niitä oli ehkä vähän liikaa, kun oli hankala muistaa, että kuka oli kukakin. Johtuu varmaan siitä, että kaikki henkilöt tulevat uusina, kun on kyseessä novelli.

Tarina oli jännä, ajattelin, että päähenkilö olisi ollut Benjamin. Mutta tarina keskittyi enemmän Tomiin. Oliko tarkoitus, että seinäruusu oli hieman ns. helpon oloinen ja ehkä hieman yksinkertainen tyttönen?

Kiitos tekstistäsi :)

Tekstisi oli oikein mukavaa luettavaa. Ei sattunut silmään mitään kieliopillisia katastrofeja tai mitään muutakaan häiritsevää.

Päähenkilön ja Mikaelin kävelymatkaan olisin kaivannut jonkinlaista dialogia. Tunnelma oli viileähkö ja hämmentynyt, kun Mikael ilmaantui oven taa. Ensimmäisestä osasta muistelin, että päähenkilöllä oli pettymyksen tunteita suhteessa Mikaeliin. Rantaan tullessa kaksikon välit ovat kuitenkin hyvin lämpimät. Se kohta mielestäni vaatisi hieman dialogia selitykseksi mielialan muutokseen.

Kiitos tekstistä :)

Kirjoituksesi oli helppolukuista. Siinä oli paljon kaunista kuvailua ja onnistuneita kielikuvia.

Yhtä kielikuvaa, miettisin kuitenkin vielä. Mutta se on vain minun mielipiteeni.

"Jäätyneet kyyneleet poskillasi saavat minunkin silmäni huurustumaan." Tuo verbi huurustua, jotenkin särähtää korvaan. Käyttäisin itse ehkä siinä tilalla verbiä kostua. Huurustumisesta tulee mieleen jotain muuta kuin kyyneleiset silmät.

Lopussa fraasia "kuuroille korville" toistetaan ehkä hieman liikaa. Toimisi ehkä paremmin, jos ne kappaleet yhdistäisi yhdeksi ja poistaisit kohdat, jotka toistavat itseään.

Joka tapauksessa todella kaunis kirjoitus rakkaudesta ja eroamisen vaikeudesta; ristiriitaisista tunteista toista ihmistä kohtaan.