 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kirjoituksesi oli helppolukuista. Siinä oli paljon kaunista kuvailua ja onnistuneita kielikuvia.
Yhtä kielikuvaa, miettisin kuitenkin vielä. Mutta se on vain minun mielipiteeni.
"Jäätyneet kyyneleet poskillasi saavat minunkin silmäni huurustumaan." Tuo verbi huurustua, jotenkin särähtää korvaan. Käyttäisin itse ehkä siinä tilalla verbiä kostua. Huurustumisesta tulee mieleen jotain muuta kuin kyyneleiset silmät.
Lopussa fraasia "kuuroille korville" toistetaan ehkä hieman liikaa. Toimisi ehkä paremmin, jos ne kappaleet yhdistäisi yhdeksi ja poistaisit kohdat, jotka toistavat itseään.
Joka tapauksessa todella kaunis kirjoitus rakkaudesta ja eroamisen vaikeudesta; ristiriitaisista tunteista toista ihmistä kohtaan.
| 2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Järjestys
|
| 2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Kiva, että pidit kielikuvista ja ilmeisesti helppolukuisuudesta.
Tuosta kielikuvasta ("Jäätyneet kyyneleet poskillasi saavat minunkin silmäni huurustumaan") sen verran, että olet toisaalta aivan oikeassa.
Huurustuminen on väärä verbi tuohon lauseeseen, sillä eihän silmien koskaan sanota huurustuvan.
Mielestäni se oli vain niin hauskasti ja erikoisesti sanottu, että tahdoin laittaa sen. Se varmasti herätti hieman hämmennystä, sillä yleensähän vain lasista tai läpinäkyvästä pinnasta voidaan sanoa sen huurustuvan.
Tarkoitin tällä verbillä siis oikeastaan vain sitä, kuin kyynelsilmin kuva hetkestä sumeni, eikä henkilö melkein nähnyt kyyneleiden takaa. Hänen silmänsä siis olivat huurussa.
Ehkä hain jotakin uudenkaltaista kirjoitusmuotoa, ehkä jotakin pientä hauskaa yksityiskohtaa, en tiedä.
Tuosta kuurouden toistamisesta olet täysin oikeassa. Häpeällistä, että huomasin vasta jälkeen päin sen toiston määrän. Alkoi jo itsekkin häiritä, kun useampaan otteeseen luin lopun läpi.
Tulevaisuudessa on siis oltava sitäkin tarkempi.
Kiitos vielä silmieni avaamisesta ja pikkukritiikistä ! Arvostan todella, ja kehuista toki myös suuri kiitos :)