Ei loista tähdet eikä kuu
Pelkkää pimeyttä luisevin käsin tarjoaa maa
Tyvestä kieroon kasvanutta
Ei voi mikään suoristaa
Tämän taipaleen päässä
Näkyy vain harmaan sävyjä
tuhat tarinaa vailla, vailla kertojaa
Eipä yksikään ole tälläiseksi halunnut
vaan ken tietää miksi tälläiseksi olen kasvanut
Kerro kerro mihin kuoppaan olen astunut
Se pimitettäköön ajoiksi, näin on maailma luotu täydelliseksi
Ruma rumuuttaan häpeää
Kaunis painetta yrittää kestää
Veli viisaus vuodesta toiseen häviää
Puhumatta kuiskaa korvaan
Onko täällä enää kukaan.
