Kun tunto häviää/
Kun joudun itteni omasta
elämästäni jääväämään/
Ihan sama mitä aikaan
saan, tai mitä en saa/
sekaisin kun seinäkello
heitan liekkeihin bensaa/
tää maailma musta elämänhalun pois puristaa/
Suuta kuivaa, kurkkua kuristaa/
vaikkei kellään meistä olekaan/
Kovin montaa lusikkaa/
Heitettäväksi sinne nurkkaan/
Otan koko astiaston, heitän sen paskaks seinään/
Kun huomista päivää en millään nää/
Mut kaikki nääkin tunteet lopulta häviää/
Kun neulan suoneen ohjaan/
Sit painan männän pohjaan/
Kemikaalinen onnistumisen kokemus/
Toksikologinen täyttymys/
Vaikka pelistä tuijottaa karkea pettymys/
Maailman edessä aseettomana astelen/
Koitan itseäni ohjailla, mutta minne/
Sitä en osaa sanoa/
Ei ole olemassa aikaa mun/
Eikä mulle tässä maailmassa paikkaa/
Antakaa anteeksi, mutta teette mut sairaaksi
Kumpi meistä on se spitaalinen?/
Miks mun tuska on muka niin erityinen?/
Onko kivun määrä vakio?/
Tuskin, onhan tää maailma helvetin epäreilu/
Ei meille hamppareille hyvät heilu/
"Yritä kovempaa!", Huudetaan/
Mut kuinka vitussa, jos ekat askeleet aamulla jo kaiken energian kuluttaa?/
Mulla on täysi työ kestää tätä maailmaa/
Ja teillä täysi työ YRITTÄÄ ymmärtää mun hidasta itsemurhaa/
Siis kato mä en voi suistaa omaa elämääni raiteilta/
Jos ei niitä koskaan ollutkaan /
Eksynyt, yksin pimeässä oon saanut suunnistaa/
Kertokaa nyt edes paheneeko tää vielä ennen kuin alkaa helpottaa/
Elämisen tuskaa/ Tunneskaalaa pikimustaa/ Se meit polulta eksyttää sekä suistaa/ Kalloja jalkeen kun askel alkaa muistaa/ muutama sininen ja muutama lila, niin ei oo pakko kaikkea paskaa muistaa/ turhaan autat, mää on jo puoliksi mullissa..
