Tämä runo on koulussa syntynyt. Aiheena oli symbolismi, ja piti kirjoittaa tyylisuuntaan sopiva runo.
Hyvästit
Älä odota minua takaisin,
en enää koskaan palaa.
Niin oli lähtö vaikea
ett' tein mä sen salaa.
Ei meidän tiellä ollut
tuoretta neliapilaa.
Vain pieni ruusu kuollut
ja mieltä katkeraa.
Oli liian paljon pakkasta
ja monta hallayötä.
Taivallus niin raskasta
ja liian paljon työtä.
Ja ainut pieni kukkanen
nopeasti lakastui.
Silloin minä tiesin sen:
pelkkään pintaan rakastuin.
Prinsessalinnamme ulkoa
oli muiden mielestä suloinen.
Kadehdittava unelma,
mutta sisältä ontto, likainen.
Nyt vangit päästän lähtemään
ja aasit lieasta.
Voi kyyhkyt lentää häkistään,
taas kaks' on vapaata.
Jos joskus toisen rinnalla
ei oliskaan niin vaikeaa.
Molemmat pysyy pinnalla
ja ruusu kukoistaa.
Ehkä toisen kanssa
ei halla aina satoa vie.
Ehkä toisen kanssa
on polku joskus onnen tie.
