Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Runot Mökkipakolainen
QR-Code dieser Seite

Mökkipakolainen

Viha suuttumus inho pelko
vien kaiken pois, kaasulämmittimet,
pienet maustepurkit.
Vien koiramme haudalta kivet ja viljelen tilalle nurmea.
Ei ole muilla oikeutta patsastalla muka suruissaan.
Tallennan mieleeni noitanuotion ja sen kaikki pienet
kolot. Metsämansikkapaikat.
Kiinnitän muistoihin viiden tunnin saunasessiot.
Ystävien kanssa kerrotut salaiset tarinat piilotan kiukaan kiviin.
Poikani ja minä noitanuotiolla, pienempi kiikkumassa
kuistin vauvakeinussa.
Ilppakisat, naurut, itkut,
käristyneet makkarat, takan yllä palanut lenkkari.
Paskahuussin pelottavin otus, kiiltävän sininen koppakuoriainen.
Kivikon kenkää säikkyvät hämähäkit.
Öinen sammalen tuoksuinen hetki,
selkämme koskettivat suurta pihakiveä,
tähtitaivas vain meitä varten.

Arvostelut

Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Mökkipakolainen 2020-01-17 22:55:32 reijoc
Arvosana 
 
N/A
reijoc Arvostellut: reijoc    January 18, 2020
Top 500 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Mielestäni tässä kuvattiin mökin hylkäämistä ja muisteltiin siellä tapahtuneita asioita. Olisin kaivannut kielikuvien sijaan enemmän jotain konkreettista,raakaa. Aistin Kiukkuista sävyä runossa.

Muutama metka kielikuva: toi kiukaaseen hautaaminen ja palanut lenkkari

Patsastalla-> patsastella

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS