Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Runot Ajan virrassa
QR-Code dieser Seite

Ajan virrassa

Ajan virrassa
Putoan heilurin varressa alaspäin
maailmaan pistävät piikit alla
janoavat verta

Unet ovat syntyneet veljiksi ja siskoiksi
aivan keula ui syvällä
rukoukset putoilevat maahan
maa kasvaa uljasta viljaa

Suuret parrakkaat kivet
kääntävät kylkeään
haluten osansa lämmöstä
taivaallinen puoli punastuu

Varjosta hiipii
saatanallinen hiljaisuus
Lintujen siivet murskautuvat
ajan propellissa
salamatkustajat saavat juoda viiniä
tuntemattoman herran laskuun
Minä näen, minä kuulen

Kosken myllyssä
murskataan kaiken aikaa
kauneimmat vehnänjyvät
hienoksi pölyksi

on vyötetty virta

Minä näen, minä kuulen

kuinka jokaisesta vehnänjyvästä
jää myllynkiveen punainen veripisara
ja kivi juo ne.
Suurella virralla, putouksella
sammakot hyppivät verikivillä
kurnuttavat käärmeiden
kauneutta
Minä tulen virtaa alas

toivon kuiskaus
tartun virrassa
kiinni käteeni
se on Gadhin käsi

kuulen herätyskellon soivan
palaan virralta huoneeseen
saattajana Gandhin sanat.
”Kun olen epätoivoinen, muistan, että kautta historian totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet. On ollut tyranneja ja murhaajia, jotka jonkin aikaa vaikuttavat voittamattomilta, mutta lopulta he aina häviävät. Ajatelkaa sitä aina.”

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
2.5  (1)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Ajan virrassa 2018-06-08 16:13:09 Arska
Arvosana 
 
2.5
Arska Arvostellut: Arska    June 08, 2018
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tämä runosi saa minut hämmennyksiin. Runo on ilmaisutaidon kauneimpia kukkasia, joko vapaasti muotoonsa kasvaneita tai harkinnalla kimppuun asetettuja.
Minä etsin runosta kokonaisuutta ja siihen johtavien osatekijöiden yhteensulautumaa. Joskus löydän, joskus en.

Jos vertaisin tätä runoasi maalaustaiteeseen, niin ehkä abstraktisuus saattaisi olla yhdistävä tekijä. Jos näemme abstraktisessa maalauksessa epämääräisten kuvioiden ja sattumanvaraisilta näyttävien värivalintojen muodostaman mielikuvasommitelman, joka ei varsinaisesti esitä yksityiskohtaisesti mitään, ja jossa kuvioiden välinen viiva erottaa yksityiskohdan toisesta. Ehkä silloin olen pääsemässä lähelle sitä mielikuvaa,joka runosi muodostaa omaan tulkinnalliseen näkemykseeni.

Toisaalta abstraktisessa ilmaisussa viiva pikemminkin yhdistää kuvan eri osa-alueita kuin niitä erottaa. Löysin runostasi myös katkelman, jossa jonkinmatkaa näyttäisi kulkevan mukavaa johdonmukaisuutta.

Mielenkiintoisia ja omaperäisiä sanavalintoja ja yksittäisiä lausekokonaisuuksia sisältävä runo, joka ei minulle muodostunut helppotajuiseksi. Ei varmaankaan ollut sellaiseksi tarkoitettukaan.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS