Meren suuren yllä
aaltojen pauhu soi.
Tuon äänen muistan kyllä,
sen tuuli luoksein toi.
Toi raikas suolan tuoksu
myös mieleen kyyneleet
ja meriveden juoksu
sen pohjaan hukkuneet.
Peileistä aaltoin pinnan
aurinko heijastui,
takaa pilven rinnan
hetkessä kirkastui.
Hopean lailla hohti
kimallus mainingin,
jok' vyöryi rantaa kohti
kaikista vaahtoisin.
Minkä meri kerran
ottaa, sen se myös saa.
On myrskyn monen verran
seilanneet laivat sen taa.
Silti kulkeissani
pitkin meren rantaa
mun muistissani
on myös, mit' aallot antaa.
Tunnen suurta rauhaa
ma aina syömmessäin,
kun meri-ilmaa lauhaa
haistaa saan nenässäin.
Käydessäin kyytiin laivan
en tiedä, mitä saan
sen takaa nähdä aivan,
ja minkälaisen maan.
