(Pari vuotta vanha runo)
Tähtien loistetta hiuksillaan
syntyi tyttönen maailmaan.
Kalpeaa kultaa ne kimaltaa
valaisten yötäkin hohteellaan.
Silmät siniset tuikkien,
kuin tähtien valoa hohtaen
hän kulkee kulkemistaan vain
halki metsäin, maisemain.
Ja kohtaloaan etsien,
vanhempiaan kaivaten
tyttö etsii juuriaan,
suvun salaisuuksiaan.
Ja kerran tiellä tähtein
hän löytää valon kaupungin,
missä yö on uusi ain
ilman päiviä ajoittain.