Kitarani sointi on hiljentynyt. Keskipäivällä sen kielissä ei ole tarpeeksi voimia. Kuulua, värähdellä niin kuin kielen kuuluu värähdellä.
Kitarani hylkii otettani. Kuin nainen hylkii minun otettani. Muodot ovat klassisen kauniit. Kaula ohut ja lanne paksu. Eikä huoli kättäni ympärilleen.
Puhun kuutta kieltä ja kutitan kaaria.
Lauseen loppuun voi laittaa pisteen. Äänen loppuun hiljaisuuden. Pisteeseen voi vastata kysymyksellä, hiljaisuuteen kuiskauksella.
Kitaran kieli värähtelee ja särisee. Kun se sammuu, sävel jatkaa matkaansa pimeässä, äänettömänä. Kun lyön voimalla kaikki kielet soimaan, sen jälkeen hiljaisuus on kaunista.
