Talvella teräskaide soi kauniimmin kuin kesällä.
Kirkkaammin.
Heittelen linnuille siemeniä ja salaa toivon,
että yksi jäisi syömättä
että se itäisi lumen alta.
Auringonkukka, viljapelto tai kirsikkapuu.
Talvella näkee meren yli,
jos ilma on hyvä.
Korkeapaine ja pakkanen.
Kylmin varpain istua rannassa,
kuvitella äänet ja tuoksut.
Jään alla vesi iskee kallioon.
Täytyy kuunnella tarkemmin.
Kun kävelemme kohti kevättä,
meidän puheemme muuttuu.
Täytyy puhua kovempaa.
Ilma on liian painava äänen kulkea.
Ja puut kasvaa niin kovaan ääneen,
ettei sanoista saa selvää.
Kirsikkapuun verso repii itsensä vapaaksi.
Ja kesällä emme kuule toisiamme kaiken elämän yli.
Täytyy vain tuntea iholla oma kosketus.
