Kipu on piste.
Käteni nytkähtävät euforiasta joka ikinen kerta,
kun valehtelen välittäväni.
Käteni nytkähtävät euforiasta joka ikinen kerta,
kun kuulen valheen.
Imeväiset suut täynnä polttoainetta,
suut kiinni isänmaan nisissä.
Vielä sokeat,
siniset silmät eivät erota kirjaimia.
Herkät korvat
kuulevat kumiluotien viheltävän
ja polttopullojen juottavan tulta raskain käsin rakennetulle tiiliseinälle.
Raiskatkaa tämä tyhjä tila eläväksi sydämeksi.
Raiskatkaa tämä tyhjyys pois.
Raiskatkaa minun lapsuuteni utopia,
valossa uiva maailma mustaksi.
Syön öljystä leivottua pikkuleipää,
traumaisessa aikuisuudessani,
oman päänsisäisessä dystopiassani,
jossa jokainen ansaitsee kuolemantuomion.
Käteni nytkähtävät euforiasta joka ikinen kerta,
kun kuulen lapsen itkun pimeässä, vailla äitiä tai isää lohduttamassa.
Suolavesi nousee nuolemaan sukupuolielimiä.
Venetsiä nykii veden alla,
kuin hukkuva,
joka hyväksyy kuolemansa.
Tornit viisaille ja rikkaille.
Mustat tornit vuorilla.
Minä kaiken keskellä,
paskaa valuva suu
ja murtuneet keskisormet.
Rikkinäinen iho polvissa,
nuoren miehen stigmat.
Ja Venetsia nykii veden alla,
kuin loukkaantunut eläin liian suuren aallon alla.
Meriveden hampaat syövät mantereet pois.
Meriveden hampaat syövät meidät pois.
Ja jokaiselle jäljellejäävälle on luvattu paikka,
Plan B.
Musta torni,
ihmiskunnan viimeinen fallos syöksyy ulkoavaruuden tyhjyyteen,
etsimään planeettaa jolle haaksirikkoutua.
Repeat.
