Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Apina lähtee selästä
QR-Code dieser Seite

Apina lähtee selästä

-Jumalauta, Lahtinen, kerro mulle minkä takia me sut tänne ostettiin?! Ja isolla

rahalla?!, karjui päävalmentaja Eino Koskela erätauolla Konneveden

Kiekko-Karhujen tähtipelaaja Veikko Lahtiselle kauden kahdeksannentoista ottelun

toisella erätauolla, tilanteen ollessa vierasjoukkue Hankasalmen Ponnistukselle 0-4.

Kiekko-Karhujen voitottomien otteluiden putki oli jo venynyt kahdeksan ottelun

mittaiseksi ja tällä menolla paikka pudotuspeleihin jäisi tälläkin kaudella vain

kaukaiseksi haaveeksi. Lahtinen pysyi hiljaa päävalmentajan huutaessa, kuten pysyi

koko muukin joukkue, erätauot eivät olleet keskusteluja, vaikka niissä päävalmentaja

kysymyksiä esittikin.

-Ja Forsström! Saatana rantapalloakaan et saa kiinni! Sä jäät penkille

jumalauta,Simonen menee maaliin! Vaikka näyttää kyllä taas siltä että se on saatanan

saatana ihan sama kuka siellä seisoo!

Kiekko-Karhujen miehistö tuijotteli hiljaa luistimiensa nauhoja ja tunnelma kopissa

lähenteli valtiollisia hautajaisia. Päävalmentaja Koskelan lopetettua yksinpuhelunsa

ja mentyä hallin käytävään tupakalle, nousi joukkueen kapteeni Timo Juutinen ylös

sanoakseen sanasen joukkueelleen. Juutinen oli jo veteraanipelaaja, entinen liigajyrä
ja NHL-varaus vuodelta 1988, mutta sopimuksen syntyminen Hartford Whalersin

kanssa oli kariutunut harjoitusleirillä Juutisen tapeltua umpihumalassa zambonin

kanssa, häviten tappelun ja murrettuaan nilkkansa potkaistuaan jäädytyskonetta

renkaaseen. NHL jäi Juutiselle haaveeksi, kutsua takasin ei ikinä tullut.

-Hei jätkät, ei me olla näin paskoja. Ei me voida olla. Mennään ny tonne jäälle, tää

on meidän kotipeli ja vielä on 20 minuuttia aikaa taistella! Tää kausi voidaan vielä

kääntää, mutta nyt pitää alkaa jo tapahtuun. Tänään! Kamoon, nyt mennään!



Veikko Lahtisen edelliskauden teholukemat olivat vakuuttavat, runkosarjan

kolmessakymmenessäkahdessa ottelussa tehdyt 36 maalia ja 27 syöttöpistettä olivat

kovaa valuuttaa ottaen huomioon senkin seikan että Lahtinen pelasi alempaan

keskikastiin kuuluvan Jämsän Jäykän huikean keskinkertaisissa riveissä.

Joukkue ei päässyt pudotuspeleihin ja Lahtisen kesäloma alkoi jo varhaisessa

vaiheessa. Lahtinen oli tunnettu kiekkopiireissä jo nuoresta pitäen paitsi

poikkeuksellisena lahjakkuutena, myöskin miehenä joka osaa ottaa vapaa-ajastaan

kaiken irti.



Revolveri oli vaihtanut pelaajaa jo useaan kertaan ja aina oli liipaisinta

painettaessa kuulunut kuiva KLIK-ääni, 44-kaliiperisen äreän jyrähdyksen sijaan.

Votkaa oli myös ehtinyt mennä suuria määriä, simpanssi osasi juoda siinä missä

Lahtinenkin, paukku paukusta. Simpanssi otti tulen Lahtisen tarjoamasta sytyttimestä

ja kädellinen veti kunnon savut ennen vuoroaan. Otti lasin, nosti sen tervehdykseksi,

äännähti tavalla minkä vain simpanssit ja erittäin humalaiset ihmiset osaavat, kulautti

venäläisen kansallisjuoman kurkustaan alas ja painoi piipun ohimolleen, KLIK!

Vuoro vaihtui, jälleen tupakkaa poltettiin ja ryypyt otettiin. Keskustelua ei ollut

kaksikon välille syntynyt koko iltana, vaikka aluksi sitä oli hieman yritetty, mutta

yhtä nopeasti siitä oli luovuttu. Mitä sitä juttelemaankaan. Keskustelu on vain hyvän

illanvieton haittatekijänä ja luontevuuden estäjänä. Simpanssi tuntui olevan samaa

mieltä. Ainakin sen silmistä kuvastui syvä ymmärrys Lahtista kohtaan. Lahtinen

nyökkäsi, pyöräytti rullaa, joi lasinsa tyhjäksi ja painoi liipaisinta. KLIK! Oli

simpanssin vuoro.



Aamulla Lahtinen heräsi keittiönpöytänsä äärestä ja ase oli vieläkin pöydällä,

tosin simpanssia ei näkynyt missään. Lahtinen nousi, katseli ympärilleen ja huhuili

sitä. Hän kiersi talon läpi ja asteli takapihan terassille raapien päätään.

Simpanssi oli kadonnut yhtä mystisesti kun se oli saapunutkin, astellut

keski-Suomalaisesta mäntymetsästä Lahtisen takapihalle juhannuksen jälkeen,

tupakka huulessaan ja iloisesti kättään nostaen. Lahtinen ja uusi ystävänsä olivat

viettäneet leppoisaa kesälomaa, korttia ja venäläistä rulettia pelaten, saunoen ja

ryypäten. Nyt se oli kadonnut ja Lahtinen havahtui mietteistään puhelimen pirinään.

Siellä oli Konneveden Kiekko-Karhujen kunnianarvoisa päävalmentaja ja lajilegenda,

Eino Koskela, tarjoten sarjatason huomioon ottaen rahakasta tarjousta ensi kaudesta,

sekä optiota seuraavasta.





-Veku! Hei! Ooksä valmis? Näytät vähän kummalta? Juutinen kysyi

Lahtiselta kun tuli aika lähteä takasin jäälle ja kolmanteen erään.

-Häh? Ai, joo, oon mää. Olin vähän, ajatuksissani vaan, vastasi Lahtinen.

-Okei, noni, nyt mennään. Näytetään niille ny Veku häh?

-Joo, totta kai, Juuti, tää on hei meidän peli, me voitetaan tää! Lahtinen huudahti

hieman yllättyen itsekin omasta varmuudestaan.

Koskela oli jo vaihtoaitiossa, selvästikin hieman jo rauhoittuneena, hänen

punainen kaljunsa ei enää hehkunut kuin hellan koukku, vaan oli jo saanut

vaaleampia sävyjä, tosin harventunut ja hapsottava tukka sai päävalmentajan

näyttämään mielenvikaiselta neuvostoliittolaiselta korkeushyppyvalmentajalta

ikivanhassa punaisessa Työväen Urheilijoiden verryttelyasussaan ja harmaissa

Pomarfin-kengissään.

-Noniiiin, pojat! Mennääs ny, ykkönen sissään, Eki, Veku ja Peksi. Alas Juuti ja

Korhonen. Nii ja Forsströmmi jää vaan siihen sitä luukkua aukomaan! Komensi

Koskela joukkojaan ja miehet astuivat jäälle. Yleisössä suurin hurmos oli jo poistunut

poliisipartion mukana heidän hakiessaan humalaisen konneveteläismiehen

huutelemasta säädyttömyyksiään. Loput yleisöstä hytisivät liian kylmässä hallissa ja

näykkivät haluttomasti jo kauan sitten haalenneita erätaukomakkaroitaan.

-Haista Lahtinen vittu, sanoi Ponnistuksen sentteri ja numero 11 Keijo Lisku

kyyristyessään aloitukseen virnuillen.

-Älä Keke tolleen, sanoi päätuomari Henrikson sovittelevasti ja tiputti kiekon jäähän.




Lahtinen voitti aloituksen ja sai kiekon väännettyä puolustaja

Korhoselle, joka siirsi sen pakkiparilleen Juutiselle. Juutinen pyörähti näppärästi

kiekon kanssa ja antoi pitkän pystysyötän laidan kautta laitahyökkääjä Erkki

Kinnulalle, joka kiisi laitaa ylös kuin piru helvetistä. Eki oli harrastanut nuorempana

pikaluistelua, kunnes vaihtoi jääkiekon pariin ja oli nopeimpia miehiä luistimilla mitä

Lahtinen oli ikinä nähnyt. Kinnula oli päästä ohi Ponnistuksen puolustaja Kale

Mähösestä, mutta Mähönen vanhana sikailijana viilsi ikävän viikatteen Ekin

jänteville nilkoille ja niin meni Kinnula nurin. Henrikson vihelsi pelin poikki ja

osoitti Kalea ja näytti koukkausta tarkoittavan eleen.

-Numero 3 Mähönen, 2 minuuttia, koukkaaminen! Sanoi erotuomari katsoen

Mähöstä hieman pettynyt ilme kasvoillaan ja päätään puistellen.


Ylivoimaa pelaamaan asettui Konneveden ykköskentällinen, ja jälleen

kiekko tiputettiin jäähän. Nyt jos koskaan olisi kavennusmaalin paikka, ja vielä olisi

mahdollisuuksia ja aikaa saada peli hallintaan ja yrittää tasoihin. Lahtinen voitti

puhtaasti jälleen ja Lisku puhisi rivouksia Vekun perään, mutta Veku ei siihen

keskittynyt. Nyt oli tullut aika laittaa peli pyörimään! Kiekko saatiin tuotua sini-

viivan yli ja ylivoimapeli pyörähti käyntiin. Kiekkoa siirreltiin kauniisti, kuin

Punakone aikoinaan, koko viisikko oli osallisena ja Ponnistuksen puolustus

oli täysin kykenemätön vastaamaan. Lopulta pyörityksen päätteeksi Lahtinen pudotti

viivaan Juutille, Juuti siirsi Korhoselle,

Korhonen palautti Juutiselle joka täräytti suoraan syötöstä kuuluisan Töysän

Pomminsa, jolla oli miehen nuoruusvuosina kuulemma tapettu hevonen, kun kiekko

karkasi laidan yli ja osui huono-onnista eläintä otsaan. Ponnistuksen maalivahti

Letku Laukkanen sai kun saikin torjuttua upeasti lyöntilaukauksen mutta ei saanut

pidettyä kiekkoa hallussaan! Lahtinen näki tilaisuutensa tulleen ja syöksyi

kohti paluukiekkoa ja taidokkaasti nosti kiekon rystypuolelta maalin kattoon, ja niin

oli Letku tilanteessa voimaton!


Konneveden Kiekko-Karhut juhlivat Veikko Lahtisen avausmaalia villisti ja

Vekua selkään taputellen. Koskelakin pyyhki silmäkulmastaan kyyneleen saatuaan

mielleyhtymän miehiin nimeltään Krutov-Larionov-Makarov-Kasatonov-Fetisov.

Yhtäkkiä Juutinen huomasi jotain kummallista Lahtisen selässä.

Veikon numero 13 alkoi pullistella ja Veikko itsekin tunsi, että jotain outoa tässä

nyt on kyseessä. Lahtinen huusi hätääntyneenä ja hänen joukkuetoverinsa tuijottivat

ihmeissään Lahtisen selkää. Koko halli hiljeni ja tuijotti silmät ja suut ammollaan

omituista näytelmää jäällä. Hallissa kaikui enää Lahtisen epätoivoinen kiljuminen ja

hänen luistintensa kirskahtelu. Repeytyvän kankaan ääni kuului omituisen kovana,

kun Lahtisen kantama Konneveden Kiekko-Karhujen pelipaita ratkesi. Lahtisen

selästä kuului kuvottava maiskahdus ja katkeilevien luiden rutina, hohtavan

valkoisen jään värjääntyessä silmänräpäyksessä verenpunaiseksi ja Lahtisen ruumiin

purskahtaessa auki kuin ylikypsä tomaatti. Veikko kirkui kauhuissaan ja itki ja

sopersi käsittämättömiä, kunnes vaikeni lopullisesti, ja ainoa hallissa kuuluva ääni oli

verisen simpanssin rauhallinen ja tyytyväinen ääntely, liukastellessaan kohti kaukalon

laitaa. Simpanssi kiipesi ketterästi katsomorakenteisiin, löysi tiensä ulos hallista,

sytytti savukkeen ja katosi keski-Suomalaiseen mäntymetsään.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
4.5  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Apina lähtee selästä 2020-03-02 09:27:07 Arska
Arvosana 
 
4.0
Arska Arvostellut: Arska    March 02, 2020
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Jääkiekkomaailmaan sovitettu omalla tavallaan vekkuliminenkin tarina, joka on rakennettu tunnetun "apina selässä" ilmiön ympärille.

Huumorilla sidottu kertomus on mukavaa luettavaa, joka tempaa lukijan matkaansa kyllä välittömästi aivan alkuvihellyksestä lähtien.

Jos nyt pientä epätarkkuutta olen löytävinäni jääkiekon sääntökirjan pykälistä tuon ylivoimapelin aloituspaikan suhteen, niin ei se tunnelmaa missään tapauksessa latista. Itse asiassa kirjoittaja käsittelee teemaansa todella miellyttävällä otteella ja luo juonelliset käänteet sopivasti yllättäväksi. Varsinkin tuo apinan ilmestyminen Lahtisen selkään noin yllättävästä paikasta.

Perustelen sitä, etten täyttä tähtisikermää tälle antanut seuraavasti: Lätkäpeleistä tuttu sanonta apinan putoamisesta on liitetty yleensä maalittoman kauden katkeamiseen ja niin tässäkin tapauksessa.
Jotenkin koen tarinan jäävän hieman kesken ja pohdinkin, olisiko sitä voinut jatkaa juonellisen rakenteen kärsimättä niin, että peli olisi viety loppuun?

Lahtisen kohdalla homma tietysti taisi jäädä, mutta nähdäkseni kirjoittajan taidolla ja mielikuvituksella olisi ehkä vielä voinut saada esiin lukijalle lisää nautintoainesta.

Kiitos kirjoittajalle ja kirjoittamisen iloisia hetkiä jatkoonkin.


Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Apina lähtee selästä 2020-03-01 13:14:34 Tero
Arvosana 
 
5.0
Arvostellut: Tero    March 01, 2020

Hyvin kirjoitettu hauska tarina, yllattava loppu.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS