Maailmanlopun odotus Hot

Hei!

Aloitat kysymyksillä,minä vastauksilla.

Ei. En ole masentunut. On tietysti tilanteita,jolloin mieli on maassa. Asiat eivät mene toivottuun suuntaan ja joskus jopa kaikki tuntuu menevän päin helvettiä. Silti en koe olevani masentunut silloinkaan. Se on tilapäistäja ohimenevää.
Joskus jopa niin että, myöhemmin huomaa kaiken kuitenkin menneen jotakuinkin hyvin.

Tänään upea kevätaamu. Lähdin ulos kävelylle ja nautin aamun rauhallisuudesta ja kuuntelin peippojen laulua. Aivan mahtava fiilis,siinä minun masennuslääkkeeni tälle aamulla.

Mitä teen elämässäni? Nautin siitä. Elämän polussa on mutkia ja on ylämäkiä, sekä alamäkiä. Mitä enemmän on mutkia, sitä lyhyempiä suorat. Mitä enemmän on ylämäkiä ja alamäkiä, sitä vähemmän on tasamaata. Suorat ja tasamaat ovat niitä hetkiä, jolloin ei paljoa tapahdu. Vaikka ylämäkien ja alamäkien keskiarvosta tuleekin jotakuinkin tasamaa, ei se kuljettuna matkana ole yhtäläinen. Sama tietysti noiden mutkian suhteen.

Voidakseen nauttia elämän kohokohdista, on käytävä myös läpi laskujen pohjat.

Totta kai tunnen olevani erilainen. Minähän olen, niin kuin jokainen meistä on, sinäkin.

Sanot olevasi masentunut ja syöväsi joka aamu lääkkeesi, jotka eivät vaikuta mitenkään. Kyllä ne vaikuttavat. Ihan varmasti.

Ovatko taivas ja helvetti olemassa. Kysymys, johon vastatessa liikkuu heikoilla jäillä, mutta vastaan silti oman käsitykseni mukaan. Kyllä ne ovat olemassa, mutta eivät ehkä siellä, missä niiden perinteisesti käsitetään olevan. Jossakin tuonpuoleisessa. Minä käsitän niiden olevan meidän omassa päässämme. Meidän omassa uskossamme niiden olemassaoloon.

Käsitettä taivaan ja helvetin olemassaolosta on taottu ihmismieleen vuosisatojen saatossa ja se on iskostunut niin syvälle, ettei sitä useinkaan enää ajatella, saati kyseenalaisteta.

Maailma ei ole paratiisi, muttei myöskään helvetti. Tämä on yksi pieni planeetta yhdessä pienessä aurinkokunnassa, joka sijaitsee yhden galaksin laitamilla, lukemattomien galaksien joukossa.
Yksi pieni planeetta, joka on siitä harvinainen, että tänne on syntynyt elämälle otolliset olosuhteet ja sen kautta myös elämää. Moninaista ja monimuotoista elämää, ja siksi tätä voisi kutsua eräänlaiseksi paratiisiksi. Elämän monimuotoisuus aiheuttaa myös kilpailua elintilasta ja siinä piilee sen pahuuden siemen, jota vääryydeksi voisi kutsua.

Kilpailu pyrkii aina oman edun tavoitteluun, oli kyseesä ravinto, elintila, suvun jatkaminen, tai joku myöhäsyntyisempi eduntavoittelu. Kilpailu aiheuttaa heikompien sortamista ja siksi ihmiskunta on pyrkinyt kehittämään jonkinlaista sivistyneisyyttä,jonka tavoite olisi kai heikommiksi osapuoliksi jääneiden yhteisön jäsenten tukeminen. Toiminee tiettyyn rajaan asti.

Maailmassa tapahtuu monenlaista ikävää ja pahaa. On onnettomuuksia, luonnonkatastrofeja ja sotia. On sairauksia ja nälänhätää, vähemmistöjen sortoa, uskonnollisuuteen perustuvaa vainoa ja kaikkea muutakin kamalaa, mutta on myös paljon hyvää ja kaunista, on asioita, joista voi pitää ja nauttia, ne pitää vain löytää. Se ei ole vaikeaa.

Huijaustako? Ei sentään. Kirjoittamastasi päättelen sinun olevan nuori ja maailmassasi on paljon hämmentävää ja käsittämätöntä, ehkä pelottavaakin. Mitä se oikein on? Miksi et ottaisi siitä selvää.

Minä olen sinuun nähden vanha ja minun maailmassani on paljon hämmentävää ja käsittämätöntä, jopa pelottavaakin. En tiedä, mitä se oikein on, mutta haluan ottaa siitä selvää.

Juise Leskinen sanoin: "Ei elämästä selviä hengissä..." vaikka Juice olikin suuri runoilija, sanoittaja ja filosofi, niin tässä kohdin väitän hänen olleen väärässäå. Elämästä voi selvitä hengissä, mutta kuolemasta ei.

" Kaikki kuolee aikanaan, jotkut kuolevat aikasemmin". Voi sen noinkin sanoa, mutta ei elämä siihen pääty.

----Arska----

ps.suosittelen lukemaan tuosta tarinan, joka kertoo Erimieltä Erkistä. Minä tykkäsin siitä.