Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Aallokko
QR-Code dieser Seite

Aallokko


Meren rantaan löi aallokko ja tuuli ulisi korvissani. Vähän kuin katsoisi omaa elämäänsä. Toisen aallon jälkeen tuli toinen aalto ja vielä vähän isompi kuin edellinen. Kyynel tippui poskelleni. Tunsin olevani hukassa. Mietin eilisiä lapsia leikkipuistossa, jotka vilkuttivat minulle iloisina. Se sai pienen onnen tunteen, mutta se oli vain pieni pilkahdus mustien ajatuksien joukossa. Voiko tämä ikinä muuttua parempaan vai jääkö elämäni onnettoman lyhyeksi ja surulliseksi yksin kuljetuksi matkaksi?
Oli perjantai ja olin matkalla leipäjonoon Helsingin itäisemmälle puolelle. Kävelin vilkkaita katuja pitkin, kuin ketä tahansa muukin ihminen. Pariskuntia, lapsia ja kiireisiä aikuisia salkut kädessä matkalla töihin. Siinä, juuri siinä kohtaan huomaan eron minussa ja muissa. Olen yksin ja työtön, surullinen ja onneton. Ei auta muutakuin jatkaa ja unohtaa nämä seikat, joita kukaan muu ei huomaa minussa.
Olin päässyt jo kiireisen keskusta alueen ohitse. Parin korttelin päässä olisi paikka jossa käyn joka päivä. Paikka josta ihmiset hakevat ruuan selvitäkseen. Seison jonossa muiden nälkäisten kanssa ja juuri nyt tunnen vain surun, joka on jokaisen ihmisen kasvoilla tässä jonossa. Hyvä on poissa ja paha on sen tilalla.
Jono liikkui hitaasti. Keuhkoissa kohisi ja sormet tärisivät. Johtuneen vesisateesta. Tunsin lämmön palaavan kroppaan. Olin vihdoin saanut leivän ja juoman, jota ilman en olisi enää täällä.
Sain syödäkseni. Palasin samaa reittiä kotiin. Olin päässyt takaisin meren rantaan. Katsoin muutaman minuutin ajan kaukaisuuteen aaltojen taakse. Itku tuli taas, en vain voi enää pidättää tuskaa sisälläni. Näin mielessäni perheeni tuskan, mitä he joutuivatkaan kokemaan. Luovutan, se on ainoa vaihtoehto tilanteessa mihin en uskonut koskaan päätyväni. Usko on kaikonnut ja mieli mustunut. Haluan sinne missä on hyvä olla ja rauha palaisi luokseni. Elämä on ollut minulle haaksirikko, josta en ole päässyt sinne missä minun oikeasti kuuluisi olla. Kaikkivaltiaan Herran, joka minut hyväksyy sellaisena kuin olen ja rakkauden tunteen antaa kaikille omille lapsilleen.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
4.5  (1)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Aallokko 2018-01-09 21:40:44 boxo
Arvosana 
 
4.5
boxo Arvostellut: boxo    January 09, 2018
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tunnen oman haaksirikkoni syöksyvän tämän hienon kirjoituksen myötä syvälle sieluuni ja pyydän sääliä kaikilta koska olen yksin ja työtön ja surullinen...minun kuuluisi olla jossain muualla jossa haaksirikko ei tavoittaisi minuakaan..Tämä on siis niin hieno ja ihan viimesen päälle mahtava teksti..en ole ikinä lukenut näin hienoa ja syvällistä tarinaa..ennenkuin nyt..Olenko nyt sitten tarpeeksi kannustava ja kilti???

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS