Jostain kumman syystä veljekset olivat aina nälvimässä kok-
kia, mahtoivatkohan itsekkään tietää miksi.
Jotenkin se vain oli alkanut joskus, olivat kai luonteiltaan sel-
laisia, aina piti olla joku jota kiusata. Yleensä se oli joku nuori
aloittelija jota juoksutettiin turhaa tekemässä, ja hakemassa
sitä tai tätä, milloin mistäkin.
Hyvää ruokaa kokki teki, ei se voinut siitä johtua, olisiko ollut
kiinni kokin ulkonäöstä tai luonteesta? Hiljainen lyhyenläntä
tallukka, ei ryypännyt eikä istunut saunaremmin mukana me-
luamassa iltaisin, viihtyi hyvin itsekseen.
Ehkä juuri se ärsytti veljeksiä, kokki ei piitannut heidän re-
hentelevistä seilaustarinoistaan, ja kehuskeluistaan. Olipa
jopa kerran hiljaa tuhahtanut että "paskapuhetta", ja toinen
heistä oli kuullut sen.
Eräänä aamuna kun kokki tuli taas kuudelta tekemään aamu-
palaa porukalle, hän löysi kuolleen rotan keittiön lattialta.
Se sai hänetkin jo suuttumaan, hän oli ylpeä keittiönsä siis-
teydestä ja järjestyksestä, se oli hänen valtakuntaansa.
Siellä ei rottia olisi, ei eläviä eikä kuolleita.
Siispä hiukan yli kahdeksan, kun Yliperämies tuli vahdistaan
syömään, kokki meni päällystön messiin tämän juttusille, ja
esitti että asia pitää selvittää. Yliperämies oli arvonsa tunteva
vanha konkari, ei häntä kiinnostanut miehistöpuolen pienet
kahnaukset."Selvitelkööt keskenään siellä omassa messissään
kunhan ei mitään pahempaa satu", niin hän ajatteli.
Arvasi hänkin että matruusiveljekset olivat teon takana."mut-
ta minkäs teet?, miten sen todistaisit?, ja hyviä työntekijöitä
olivat kuitenkin, ammattimiehiä".
-Peset nyt sen byssän vaan hyvin, ettei tuu mitään tauteja, ei-
hän tuo nyt iso juttu ole, pientä leikkiä. Tokaisi hän hieman
ärtyneesti kokille.
Kasvot punoittaen kokki lähti pois,"pientä leikkiä, ei iso juttu"
ja hänen pyhimpäänsä oli loukattu näin pahasti. "Jospa rotta
olisi löytynyt komentosillalta, niin varmasti olisi eri ääni kel-
lossa silloin.Oikein ylimysten kokoontumispaikka sekin, eihän
sinne miehistö saanut edes sisäkautta mennä,ulkokautta pi-
ti kiivetä, oli millainen myrsky ja vesisade hyvänsä". Kokki pa-
lasi keittiöönsä pyhää vihaa uhkuen.
Päivät kuluivat omaa rataansa, kokki jatkoi työntekoaan en-
tistä hiljaisempana, veljeksetkin rauhoittuivat. Olivat kai tyy-
tyväisiä tekosestaan, ainakin hetken.
Kokki alkoi soittelemaan yhtiöön, ja kyselemään toista laivaa
itselleen, sanoi haluavansa vaihtelua eri linjalla.
Parin viikon kuluttua hän saikin yhtiöstä tiedon pääsystä uu-
teen, vasta valmistuneeseen laivaan, linjakin olisi hänelle so-
pivampi. Lomamatkat lyhenisivät, kun laivan määräsatama
Suomessa olisi lähempänä hänen asuinpaikkaansa.
Laiva saapui jälleen Suomeen, kokki pakkasi kaikki tavaransa,
siivosi hytin seuraajalleen, ja jynssäsi keittiön putipuhtaaksi.
Ei tiukinkaan armeijan kersantti olisi löytänyt sieltä mitään
huomautettavaa.
Illalla hän tilasi taksin, yö menisi junassa torkkuessa, kotona
ehtisi olla viikon verran, sitten uuteen laivaan.
Sitten auto saapui, kokki kantoi laukkunsa laiturille, joka al-
koi jo muuttua valkoiseksi alkutalven ensimmäisten lumihiu-
taleiden leijuessa hiljaa alas. Kuski oli peräluukulla valmiina,
ettei asiakas vaan ehtisi laskea laukkua lumiseen maahan.
Kokki kuuli laivasta pientä supinaa ja vaimeaa naurun käkä-
tystä, veljekset, ja pari muuta kansimiestä nojasivat partaa-
seen laiturille katsellen. Sitten toinen veljeksistä huusi:
-Kokki hei, etkö sitten saanut tietää kuka sen rotan byssään
toi? Kokki seisoi auton vieressä takaovi auki, toinen jalka jo
sisällä, hän kääntyi katsomaan virnuilevia kasvoja.
-No en tosiaan tiedä kuka rotan sinne toi, hän vastasi,
-mutta tiedän kyllä ketkä sen, ja pari muutakin söivät.
Sitten kokki istui autoon, veti oven kiinni, ja auto hävisi pime-
nevään iltaan.
Partaalla oli täysin hiljaista, neljä hahmoa seisoi liikkumatta
vierekkäin, hetken kuluttua kaksi hahmoista erkani hitaasti,
ja hävisi sisälle torppaan. Veljekset katselivat ääneti tyhjää
laituria, hiljalleen satavat lumihiutaleet peittivät pian auton
renkaiden jäljet. Vanhempi rykäisi kerran, ja toisenkin.
-Uusi kokki tulee huomenna, hän mutisi.
Nuoremman käsi heilahti, jykevä nyrkki jysähti suoraan veljen
leukaan, iskusta pökerryksissä veli tipahti istualleen kannelle,
ja kuuli kun torpan ovi mäjähti voimalla kiinni.
Kaksi kerrosta ylempänä yliperämies sulki hyttinsä ikkunan,
"Mitäpä hän välittäisi miehistön pikkuriidoista, saivat ansion-
sa mukaan". Päivä oli ollut pitkä, ja hän päätti käydä vielä il-
tapalalla ennen nukkumaan menoa. Käsi ei ehtinyt tarttua
ovenkahvaan kun hän jähmettyi paikoilleen, kääntyi sitten hi-
taasti tuijottamaan ikkunaa, ja äkkiä hänellä ei ollutkaan
enään nälkä.
