Koulun pihalla.
Lumihiutaleet keinuvat äänettömästi ilmassa kuin kanootit, sulavat poskiin ja takertuvat hiuksiin. Poika kohtaa tytön, jonka silmät ovat kuin kaksi kyyhkystä kylpemässä sinisessä vadissa, jonka syvällä pohjalla on musta reikä. Saparot, rautalankaa ja poskissa pisamia…
Nuoret laskevat lumista liukumäkeä, vauhti kiihtyy… tuuli ulvoo… Oli pojan vuoro, viimein vauhti loppuu… Seuraavana laskee tyttö pojan päälle.
Kuvajaisissa olevat kyyhkyset katsovat poikaa takaisin. Kiusaajat haukkuvat, mutta niille oli jäänyt suu auki. ”Et kai usko, että poika haluaa olla kanssasi?” Tytön hentoruoko säröytyy kuin lasi.
Voimistelusalin naulakko täyttyi repuista ja ulkokengistä.
Tyttö ei osallistunut sählypeliin, vaan istuu patjan päällä. Tyttö haaveilee, katsoo mielessään poikaa, kuin olisi voinut pitää katoavan hetken.
Liikuntatunti loppuu. Ampiaisparvi kaikuu mystisesti pukuhuoneessa. Suihkuhuoneen höyryn sumentamiin peileihin nuoret kirjoittavat nimiä, yhteen peileistä tytön ja pojan nimen. Paikalla olijat nauravat, eikä kukaan huomaa säröytymiä. kivilattialla on lasimurskaa, eikä kukaan huomaa.
Poika etsii tyttöä käytäviltä ja pihalta, mutta kaikki oli myöhäistä. Opettajat katsovat lattiaan. hentoruoko ei kestänyt enempää. ”Tyttöni silmät ovat kuin kaksi kyyhkystä altaalla, huulet ruusun nupuista valmistettu punainen nauha” mietti poika tuskissaan.
Tuskissaan ja yksin poika istuu voimistelusalin pukuhuoneessa. Lattialla on lasia, ruusun terälehtiä, punaisia hiussuortuvia ja rautalangan pätkiä. Pukuhuoneen peilit ovat höyrystä sumeina. Ojennettuaan itsensä, poika huomaa yhden peileistä väreilevän oudosti. Pyyhittyään peilin pintaa, hän huomaa että tyttö on pelin toisella puolella.
Kuunteluversio:
https://www.youtube.com/watch?v=G13auDpHSXk
