Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Sadut Kultanokkainen korppi
QR-Code dieser Seite

Kultanokkainen korppi Hot

Kultanokkainen korppi

Isännällä oli neljä poikaa. Heidän naapurimaassaan asui velho, joka oli vanginnut salaman. Se riippui hiilisenä hänen kaulaketjussaan. Kun he kasvoivat tarpeeksi isoiksi, kukin heistä alkoi elämään omaa elämäänsä.
Vanhin lähti sotaan ja lähetti terveisiä ahkerasti. Pitemmän päälle hän kuitenkin haavoittui aina vain pahemmin. Lopulta poika katosi lähettämättä viestiäkään.
Toinen poika lähti myllyyn ja elätti sillä itseään. Ennen pitkää hänen myllynsä vanhentuneet kivet eivät kumminkaan enää jauhaneet kunnon jauhoja ja kyläläiset eivät tuoneet viljaansa. Lopulta hän katosi eikä kukaan tiennyt minne.
Kolmas poika lähti omin päin kiertämään maailmaa ja vanhemmat ihmettelivät, että mitä hänestä tulisi. Hänestä tuli kuitenkin kreivi kaukaiseen maahan ja hän lähetti kotiinsa silloin tällöin kaikenlaisia lahjoja.
Neljäs poika oli pisimpään kotona. Hän kertoi tarinoita ja odotti tulevaa onneaan. Hän odotti kertovansa sen suuren tarinan, jonka kaikki muistaisivat.
Hänen luokseen pellolle ilmestyi haltijatar sinisenä ja valkoisena hohtavassa puvussa. Hän kysyi pojalta, joka oli Juho, mitä tämä haluaisi:
-Haluaisin sellaisen ikimuistoisen tarinan! hän sanoi.
-Todellako? Haltijatar kysyi ja sitten lensi pois.
Haltijatar tuli hänen luokseen pellolle toisen kerran. Hän kysyi jälleen saman kysymyksen ja sai saman vastauksen.
Kun hän ilmestyi kolmannen kerran, oli poikien isä ja äiti jo kuolleet. Juho sanoi edelleen saman vastauksen.
-Haluatko tosiaan kaikkien muistaman tarinan? Haltijatar kysyi.
-Kyllä tosiaan.
-Vaikka sillä on hintansa?
-Vaikka sillä on hintansa.
Haltijatar heilutti sauvaansa ja Juho muuttui korpiksi. Sillä oli kellertävä nokka ja haltijattaren mukaan se muuttuisi aina vaan kultaisemmaksi mitä enemmän korppi näkisi. Se päätti lähteä aluksi etsimään veljiään.
Kultanokkainen korppi kiersi seitsemässä vuodessa seitsemän taistelua. Mitä enemmän se koki tykkitulta ja luoteja, sitä harmaammaksi sen kasvot muuttuivat ja sitä kultaisemmaksi sen nokan väri muuttui. Korppi väsyi ja väsyi, lentäen vain lentämisen vuoksi. Se kaipasi kertomaan tarinoita, mutta sen suu ei vain enää saanut niitä aikaiseksi.
Se kiersi vanhaa myllyä, mutta se näki vain vanhat rakennukset, aitaukset ja kosken. Se kaipasi kuulemaan veljensä kertomuksia, mutta veljeä ei enää ollut missään. Korpin siivetkin alkoivat harmaantua. Sen pää painoi aina vain lisää ja lisää.
Alajuoksulla korppi havaitsi tytön kaatuvan ja putoavan koskeen. Kaikki vain katsoivat rannalla eikä kukaan kyennyt tekemään mitään. Lähellä olleen linnan katolla katsoi pieni, laiha ja kaljuuntuva velho tuimilla silmillään tyttöä.
Korppi tunsi siipiensä painavan vain lisää ja lisää. Se kaartoi äärettömän matalalle ja tyttö hädissään tarttui sen siivestä kiinni. Korppi katsoi velhoa pistävästi takaisin silmiin, kaikkien kuluneiden vuosien tuomalla painolla.
Velho katsoi aluksi julmasti takaisin, mutta sitten sen silmiin tuli voimattomuus. Hän tippui linnan katolta suoraan koskeen, vieri sen mukana eikä koskaan palannut. Velhon kultakauluksinen punainen viitta repeytyi joen kiviin. Hänen vangitsemansa salama varisi tuhkaksi joen pohjaan.
Tyttö irrotti korpin siivestä ja putosi linnan rannalle. Tytön isä katsoi taivaan rantaan katoavaa kultanokkaista korppia. Hän tunsi kiitollisuutta velhon lumouksesta vapautumisesta ja halusi saada kiinni tuon linnun. Kreivin mielestä tuossa oudossa linnussa oli myös jotakin tuttua. Laajoista etsinnöistä huolimatta sitä ei vaan löytynyt, rannalle jäi vain sinertävän mustia sulkia.
Korppi nukkui siipi loukkaantuneena harmaassa puussa olevassa kolossaan. Haltijatar ilmestyi pitkästä aikaa hänen luokseen. Hän sanoi, että koska korppi oli kaiken jälkeen pystynyt hyvään tekoon, se ansaitsi palkinnon. Sen kaikesta kaukana oleva puunkolo muuttui pieneksi mökiksi
Kultainen nokka varisi viereiseen meren poukamaan. Juho sai samalla ihmishahmonsa takaisin. Hän kuoli omaan koloonsa, mutta sai rauhan. Juho tunsi, että hyvä teko oli sittenkin hyvää tarinaa tärkeämpi.

Tämän tarinan oikeudet omistaa Jukka Ruskeeahde, Huittinen, Suomi.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
2.3  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Kultanokkainen korppi 2023-09-01 16:44:47 Anu
Arvosana 
 
3.0
Arvostellut: Anu    September 01, 2023

Hei!

Opiskelen kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa. Meillä on opinnoissa kurssi palautetaidoista. Yhtenä tehtävänä oli lukea jokin teksti esimerkiksi Kirjoittaja.fi-sivustolta ja antaa siitä palautetta. Tarinasi ja tämän palautteeni lukee siis myös jakson ohjaava opettaja. Minulle tämä sivusto ei ole ennestään juurikaan tuttu. Halusin antaa palautetta nimenomaan jostain sadusta. Selailin tarinoita ja kiinnitin heti huomiota sadun nimeen Kultanokkainen korppi. Klikkasin auki pari muutakin tekstiä, mutta satusi hieno nimi oli jäänyt niin vahvasti mieleen, että halusin valita nimenomaan sadun Kultanokkainen korppi tehtävääni varten.

Pidin tarinasi klassisen satusi asetelmasta, josta löytyi perinteisiä sadun hahmoja: isännän neljä poikaa, joista nuorin osoittautui sadun sankariksi, ilkeä velho, sankarin toiveen toteuttava halti-jatar, isä sekä hänen pulaan joutuva ja sankarin pelastama tyttärensä. Hahmoille tapahtui juoni-kuviossa perinteiseen satuun kuuluvia asioita. Nuorimmasta pojasta Juhosta kasvoi todellinen sankari. Hän ei saanut korppina kertoa toivomaansa tarinaa, mutta sen sijaan hän sai taisteluis-sa karttuneen kokemuksensa avulla ilkeän velho menettämään voimansa. Siten hän pelasti tytön hukkumiselta ja uhrasi hyvässä työssä oman siipensä. Lopussa hän rauhan hyvän tekonsa vuok-si, ihmishahmon ja palkinnon. Sadun hahmot tukivat päähenkilön kasvua sankariksi kukin omasta roolistaan käsin. Koin, että nimi kultanokkainen korppi kuvasi myös Juhon palkintoa, joka oli rauha hyvästä teosta eikä jokin oma teko, kuten tässä sadussa suuren tarinan kertomi-nen. Toisaalta juuri suuri tarina hänen sankariteostaan, tytön pelastamisesta syntyikin, eli taval-laan hänen toiveensa toteutui.

Olit minusta hyödyntänyt hyvin sadun perinteisiä hahmoja ja juonikuvioita. Koin myös, että satu peilasi jonkinlaista toivottua todellisuutta, oikeaa elämää sadun lailla hyvin. Sankarikorppi väsyi sodissa, joiden kautta se lensi. Paha velho sai palkkansa ja tuhoutui. Tyttö, lapsi, pelastettiin. Päähenkilö teki hyvän teon ja nousi sen vuoksi sankariksi. Juhon, Korpin kohtalo oli jotenkin alakuloinen, mutta tuntui hyvältä, että valintasi oli, että hän sai lopulta rauhan. Se tuntui sopi-van sadun sävyyn paremmin kuin juhlittu sankaruus tai jokin pramea palkinto. Pidin loppurat-kaisustasi.

Jäin kovasti uteliaaksi velhon suhteen. Kuka hän oli ja liittyikö hän jotenkin veljeksiin tai tyttöön? Mietin, mikä se alussa mainittu salama oli. Miksi velho oli vanginnut salaman? Kuvasiko se ken-ties jonkinlaista velhon itselleen varastamaa voimaa? Toisaalta lukuun ottamatta Juhoa/Korppia sadussa oli muitakin hahmoja, joiden taustoista et enempää kertonut. Minusta olisi ollut tosi mielenkiintoista kuulla hahmoista lisää ja miten he esimerkiksi kytkeytyivät sankariin, toisiinsa ja juonen kulkuun.

Kuten aiemmin sanoin, klikkasin auki vain muutaman tarinan, eikä tämä sivusto ole minulle ko-vin tuttu. Minusta kuitenkin oli mukava lukea juuri sinun tarinasi täältä. Kultanokkaisen korpin suuri tarina ja Juhon saavuttama rauha jäivät mieleen.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Kultanokkainen korppi 2022-04-24 14:46:25 Oriodion
Arvosana 
 
1.5
Oriodion Arvostellut: Oriodion    April 24, 2022
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tässä sadussa oli mielenkiintoisia elementtejä, mutta niiden muodostama kokonaisuus oli mielestäni aika sekava. Tämä vaatisi lisää tekstiä, joka selittäisi näitä asioita, miten ne liittyvät toisiinsa, ja mikä niiden merkitys on. Uskon että tästä saisi kehitettyä hyvän sadun, mutta tällaisenaan tämä ei jätä lukijalle hirveän paljon käteen.

Esimerkki alusta: "Isännällä oli neljä poikaa. Heidän naapurimaassaan asui velho, joka oli vanginnut salaman. Se riippui hiilisenä hänen kaulaketjussaan. Kun he kasvoivat tarpeeksi isoiksi, kukin heistä alkoi elämään omaa elämäänsä."

Teksti aloitetaan isännän pojilla, sitten mainitaan velho, ja sitten ollaan ilmeisesti taas pojissa. Tässä on vähän vaikea pysyä mukana, että mistä teksti kertoo milloinkin. Velho astuu tarinaan mukaan vasta myöhemmin, niin onko hänet todella tarpeen mainita jo tuossa kohtaa? Myöskään tuo velhon vangitsema salama ei oikein auennut, että mikäs ihme juttu se oli. Lopussa se varisee tuhkaksi joen pohjaan, mutta mitäs se nyt sitten tarkoittaa?

Tuo oli vain yksi esimerkki, vastaavanlaisia vaikeaselkoisia kohtia on paljon muitakin. Eli selkeyttämällä kerrontaa ja avaamalla enemmän asioiden merkitystä, saisi tekstiä mielestäni parannettua.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS