Hiekkalaatikossa on lapioita ja ämpäreitä.
Reunalle istuutunut Ville menetti otteensa ilmapallostaan, joka karkasi taivaalle vetäytyväksi pisteeksi, saparoille letitetyn tytön raidallinen mekko rikkoutuu.
Vielä on aikaa kehtolauluun: ”Kil kal kirkon kello soittaa, lasten aika on mennä nukkumaan.” Jäljellä on vielä aikaa kehtolauluun.
Yhteisön keskukseen ilmestyi klovni.
Räikeät puristuksissa olevat pallot narisevat toisiansa vasten, kärkisaappaansa tönivät niitä, niin että ne vellovat, ylös ja alas yhtenä elastisena massana. Turhautunut klovni päästäisi pallot karkuun, jos siitä ei olisi seurauksia.
Prosessissa syntynyt kumin tuoksu leijailee terassilla olevien vappuaatosta nauttivien, vähemmän turhautuneiden sieraimiin. Saparoinen tyttö itkee. Villellä on uusi ilmapallo. Hiekkalaatikossa on lapioita ja ämpäreitä, ne ovat muovia. Ville istuu tyytyväisenä hiekkalaatikon reunalla. Keinussa keinuu saparoinen tyttö päällään raidallinen rikkoutunut mekko.
