KOSTO
Hämis laski kiikarit silmiltään ja hymähti itsekseen. Nyt taisi vihdoin tulla aika laittaa suunnitelma toteen. Suunnitelma, jota hän oli hionut pitkään. Pitkään ja perusteellisesti, sillä aikaa hänellä oli ollut kahdeksan pitkää vuotta.
Yhtenä syynä siihen oli ollut tuo mies, jota hän nyt oli tarkkaillut aktiivisesti jo parisen kuukautta, eli sen ajan, jonka hän oli jo ollut vapaalla jalalla.
Tuo mies oli komisario Sakari Huhtavuori.
Huhtavuori näkyi pakkaavan autoaan niin, että se paljasti tämän aikovan lähteä tulevana viikonloppuna mökilleen Kuhasaloon.
Hämis oli tehnyt omia tiedustelujaan ja saanut selville Huhtavuoren kesäloman alkavan parin viikon kuluttua.
Vankilassa ollessaan hän oli tavannut kaverin, joka oli kotoisin Kuhasalosta ja kuvitteli muutaman murtokeikan ja pahoinpitelyn tuomalla kokemuksella olevansa jo kovempikin tekijä
Kaveri, jonka nimeä Hämis ei enää edes muistanut oli kertonut mielenkiintoisia seikkoja Huhtavuoresta ja tämän kesäviettopaikasta.
Hankkimiensa alkutietojen perusteella Hämis, eli Seppo Kalevi Häkkinen päätteli kohteensa matkaavan tulevana viikonloppuna mökilleen toimittaakseen sinne valmiiksi kesän aikana tarvittavia tarvikkeita.
Nyt olisi siis aika käynnistää operaatio ”Kosto”.
Huhtavuori oli toimittanut hänet häkkiin kahdeksaksi vuodeksi törkeästä huumausainerikoksesta ja muutamasta asiaan liittyneestä muusta laittomuudesta.
Eikä Huhtavuori yksin ollut asiasta vastuussa. Siitä Hämis oli täysin vakuuttunut.
Hän oli toiminut mielestään taitavasti ja ainut, jolla oli saattanut olla poliisia kiinnostavia tietoja siihen aikaan oli ollut Apina.
Apina oli Hämiksen pyynnöstä hankkinut keikkaa varten vuokraamosta pakun, tai oikeastaan pikkubussin, jolla Hämis oli Kotkasta noutanut lähetyksen.
Tikkurilassa sitten oli ollut poliisilla tökerösti puhallusratsiaksi naamioitu operaatio, jonka hän oli huomannut peitetoiminnaksi heti, kun poliisi oli ase kädessä vaatinut häntä ulos autosta ja koira oli tuotu poliisiautosta ulos. Jo silloin hän arvasi, että Apina oli laulanut.
Nyt hän käynnistäisi oman operaationsa, sen jälkeen ei enää Apina laula ja Huhtavuorikin saa oman osansa herkusta.
Hämis sujautti kiikarinsa BMV: Hansikaslokeroon ja hieraisi oikean kämmenen selkämyksellä sänkistä leukaansa. Kämmenselässä komeili tatuointi: Suuri pitkäjalkainen hämähäkki. Mustaleski.
Vasemmassa kämmenselässä oli hänen uusin tatuointinsa. Kuva, jonka esittämään henkilöön hän oli tutustunut vankilan kirjastossa ja jonka elämästä kertovat teokset hän oli kahlannut lävitse. Henkilö kuvassa oli nuori musta nyrkkeilijä Cassius Glay.
Hämis oli ihaillut nyrkkeilijän röyhkeää itsevarmuutta ja jollakin tavalla koki juuri tuon luonteenpiirteen hyvin istuvan omaan imagoonsa. Nuori Cassius oli pilkannut vastustajiaan häpeämättömän suurella itsevarmuudellaan. ” ihailtava piirre nuoressa miehessä” oli hän itsekseen todennut.
Hämis käynnisti vanhan Bemarinsa, jonka hän oli saanut hankittua ”säästöillään”. Nyt piti noutaa Apina, joka saisi taas vuokrata hänelle pakun, mieluummin samanlaisen, kuin edelliselläkin kerralla.
Jotenkin häntä kiehtoi tuo toistuvuuden ajatus. Se tekisi kostosta täydellisemmän, jollakin tapaa se sitoisi aiemmin tapahtuneen suloisesti kostoon, tekisi siitä nautittavamman.
Hän oli tarkoin välttänyt pitämästä mitään kontaktia Apinaan, tai muihinkaan entisiin tuttaviinsa. Sen oli jo elämä opettanut: Mitä vähemmin asioihin liittyi muita, sen sujuvammin hommat hoituisivat. Mitä vähemmin ulkopuolista tietoa oli liikkeellä, sen mutkattomammin asiat kulkisivat.
Hän kyllä tiesi tarkkaan, mistä Apinan tarvittaessa tavoittaisi ja se tieto riitti.
Kuhasalon lossin ramppi laskeutui alas ja Sakari Huhtavuori ohjasi harmaan Avensiksen jyrkkään ylämäkeen nousevalle kapealle kestopäällysteelle, joka parinsadan metrin kuluttua jo vaihtui hiekkatieksi.
Edellisenä iltana hän oli vaimonsa Eiran kanssa pakannut auton lähtövalmiiksi, joten heti päästyään töistä hän oli ollut valmis lähtemään reissuun. Muutaman tunnin ajomatkasta huolimatta ilta oli vielä nuori, kun ajokki kaartoi tuttuun pihaan. Oltiin perillä mökillä ja parin viikon jälkeen alkaisi kesälomakin, jolloin tänne jäätäisiin kuukaudeksi.
Nyt vietettäisiin vain leppoisa viikonloppu ja laiteltaisiin paikat kesäkuntoon.
- Ehkäpä soitan huomenissa kirkonkylälle vanhalle kaverilleni ja virkaveljelleni Esko Hukanvaaralle ja pyydän käväisemään.
Esko Hukanvaara oli innokas ampumaurheilija ja laji kiinnosti myös Sakaria. Useita poliisien ampumamestaruuksia oli hänelle kertynyt vuosien saatossa, ja pokaalit ja mitalit koristivat nyt mökin palkintokaappia.
Parisenkymmentä vuotta sitten, hän oli ollut melkoinen lupaus lajissa ja hän oli jopa rakennuttanut oman harjoitusradan omille mailleen, noin sadan metrin päähän mökistä. Lähes tasapäisesti hän kilpaili lajin valtakunnallisten huippujen kanssa, mutta koskaan ei tullut tilaisuutta varsinaisiin suurkilpailuihin ja niinpä hän pikkuhiljaa jättäytyi aktiivisemmasta kilpailutoiminnasta. Harrasteli nyt vain omaksi huvikseen ja kaveriporukassa tuli pieniä kisoja vielä pideltyä.
Ammuntaan keskittyneet ajatukset hajosivat, kuin savu tuuleen, hänen astuessaan mökin kuistille. Lasinsirpaleita oli kaikkialla ja olohuoneen suuri maisemaikkuna oli säpäleinä. Lähes jalkapallon kokoinen kivenmurkula seisoi keskellä huoneen lattiaa.
Huhtavuori kääntyi katsomaan vaimoaan, joka otti auton takaluukusta kassejaan.
- Täällä on käynyt rosvoja! hän huudahti. - Ole hetki siellä, minä katson mitä täällä oikein on tapahtunut.
Pyynnöstä huolimatta Eira hiipi varovasti kuistille, nosti käden suunsa eteen ja kuiskasi: - Voi Herra Jumala, mitä täällä on tapahtunut.
- Murtohan tämä on. Minä soitan Eskolle, saa tulla tekemään rikospaikkatutkimuksen. Mene sinä autoon istumaan ja kuuntele vaikka radiota, ettet vahingossa jätä omia jälkiäsi. Tämä on tapahtunut aivan äsken. Katsohan maton päällä oleva maa-aines ei ole vielä ehtinyt kuivua, siinä näkyy selvästi kengänpohjan kuviointikin.
Sakari saattoi vaimonsa autoon ja otti auton takaosasta laukkunsa, josta poimi pistoolinsa, sujauttaen sen taskuunsa.
- Minä käväisen hieman katselemassa tuossa lähimaastossa, rosvot saattavat olla hyvinkin vielä lähistöllä. Ehkä säikähtivät jopa meidän tuloa ja piileskelevät jossakin puskassa. Soita sinä sille Eskolle ja pyydä sitä tulemaan mahdollisimman nopeasti.
Poliisimiehen täsmällisyydellä Huhtavuori seuloi mökin ympäristöä parinsadan metrin säteellä, mutta jälkeäkään murron tekijöistä ei löytynyt. Jälki oli tuore, mutta tekijä oli ehtinyt kadota. Ampumaradan portti oli lukossa, eikä sakarilla ollut avainta matkassaan, joten paikka jäi tutkimatta tarkemmin. Sillä tuskin oli merkitystä, sillä tuskin rosvot olisivat aidan yli alueelle pyrkineet, sen verran korkea ja tukeva panssariverkkoaita oli.
---------
Esko Hukanvaara otti piipun leuastaan ja kopautti sen tyhjäksi kenkänsä kantaa vasten. Tallasi sitten savuavan perskakasan kenkänsä kärjellä hiekkaiseen pihatiehen.
Taisitte todellakin tulla kesken keikan ja ajoitte murtomiehen tiehensä, ennen kuin hän ehti viedä mökkiä tyhjäksi.
- Kamera , kiikari ja minun viiskytvuotispäivänä saamani magnumpullo viskiä ovat ainakin häipyneet. En edes ehtinyt maistaa sitä, jäi korkkaamatta työkaverien lahja, Huhtavuori pahoitteli.
- Suunnittelin kutsua sinut huomeniltana saunomaan ja silloin olisimme voineet korkata sen.
No, voimmehan toki saunoa huomenissa, ellei sinulle suurempia kiireitä?
Eira Huhtavuori oli kuitenkin eri mieltä: - Minä en ainakaan voi jäädä tänne yöksi. En takuulla saa silmällistäkään unta. Lähdetään vain takaisin kotiin.
- Eihän tämä ole, kuin yksi pieni murto. Ei tästä tarvitse säikähtää…..No siivotaan ainakin paikat ja ikkunaan pitää laittaa joku suojakin. Varastossa taitaa olla vaneria sen verran, että saan aukon peitettyä. Nukutaan yläkerrassa ja minä otan huomenissa pokan irti. Pitää sitten ensiviikonloppuna tulla uudelleen ja ottaa peräkärry matkaan. Poika on niin iso, ettei se mahdu Avensikseen.
- Ehkä me nyt jätetään se saunominen toiseen kertaan . Esko Hukanvaara tuumi. – Saathan sinä minulta kärryn lainaan, niin voit sitten ensiviikonloppuna tuoda ehyen ikkunan tullessasi.
Kyllähän minä ymmärrän, jos Eira ei halua tänne yöksi jäädä. On siinä aina jotain niin jollakin tavalla kammottavaa, kun omaan paikkaan on väkisin tunkeuduttu.
Tulkaa meille yöksi. Piha-aitassa on tilaa ja sängyt valmiina. Käyt sitten huomenna ottamassa pokan matkaan, niin siitä se homma lähtee rullaamaan.
Pari viikkoa myöhemmin, kun ikkunassa oli jo viikon ajan peilaillut uusi lasi, Huhtavuoret saapuivat mökilleen. Nyt oli edessä kuukauden mittainen kesäloma. Eira oli suunnitellut marjastus ja sieniretkiä itselleen yhteisien kalareissujen lisäksi.
Sakari oli viikkoa aiemmin ikkunanlaittomatkallaan sopinut jo Eskon kanssa yhteisestä saunaillasta ja sitä ennen tapahtuvasta ampumakilpailusta heti ensimmäisenä viikonloppuna.
Hukanvaara saapuikin jo ennen lauantain puoltapäivää ja miehet naukkailivat pullon kylmää vissyä odotellessaan päiväkahveja, huoltaen samalla ampumavälineensä.
Kahvin jälkeen lähtivät sitten leikkiä lasketellen ampumaradan suuntaan. Lähestyessään ampumarataa Sakari nuuhkaisi ilmaa.
-Hyi helvetti! Mikä täällä haisee.
-Yh! Niin lähtee lemu, kuin raadosta, yskäisi Esko.
Ja todellakin. Haju oli työn puolesta tuttu kummallekin miehelle. Raadon haju.
- Olisiko joku eläin päässyt alueelle aidan yli, tai jostakin rakosesta? Hän arveli.
- Tai,… pudonnut ylempää kalliolta. Sakari jatkoi, vaikka haju oli epäilyttävän tutunomainen.
Ampumarata oli viranomaisten hyväksymä, tarkoin aidattu ja lukittu alue, joka luonnonoikusta, tai pikemminkin jääkauden aikaansaannoksena oli syvä, melko tasapohjainen kalliosiirrännäisen jättämä rotko, joka päätyi pystysuoraan kallioseinään. Sivuseinämätkin kohosivat pystysuoraan ja seinämien reunalle oli pystytetty panssariverkkoaita estämään asiattomien pääsy ampumarata-alueelle.
Sakarille tuli heti mieleen mökkirosvo, ehkä se oli kiivennyt aidan yli ja pudonnut rotkoon taittaen niskansa, tai vielä pahempaa koipensa ja jäänyt kitumaan hengiltä, sillä kalliorotkosta ei juuri ääni kantautunut. Ei laukausten ääni, eikä myöskään mahdolliset avunhuudot.
Ehtiessään portille miehet näkivät ruumiin. Se makasi ampumaradan taulualueella. Sakari kaivoi avainnipun taskustaan avatakseen portin lukon, mutta huomasi sen olevan turhaa. Lukko oli murjottu väkisin auki.
Vaitonaisina virkaveljet kävelivät ruumiin luo. Helteisessä montussa haju oli kuvottava ja uhrin pään ympärillä pörräsi sankka kärpäsparvi.
Kokeneen rikospoliisin silmä havaitsi heti, ettei uhri ollut pudonnut kalliolta. Mies oli surmattu ampumalla. Luoti oli lävistänyt pään vasemmasta ohimosta ja tullut ulos oikeasta.
Miehen kaulassa oli kiikarin hihna ja käden alla näkyi pilkottavan kamera. Samat, jotka olivat hävinneet mökkimurron yhteydessä Huhtavuoren mökiltä. Viskipullosta ei näkynyt jälkeäkään.
Ilmeisesti mökkirosvo oli tavoitettu.
Tarakkamäki lausui liioitellun verkkaisesti. - No niin, otetaanpa vielä kertaalleen. Ylikomisario
- Lähdit siis …siis havaittuasi, että murtojäljet olivat varsin tuoreet, lähdit ”katsastamaan” ympäristöä, josko murtomies sattuisi olemaan lähistöllä. Otitko mahdollisesti aseen mukaasi?
Sakari Huhtavuori huokaisi syvään. Totta kai Tarakkamäki tiesi asian, olihan hän sen monesti myöntänyt. Jo siksikin, ettei Eiran tarvitsisi valehdella hänen puolestaan.
- Kyllä, kyllä otin, hän vielä murahti.
- Mutta, et siis nähnyt merkkiäkään murtomiehestä? Tarakkamäki tivasi.
- No, en nähnyt. Sakari manasi mielessään. Eikö ketään muuta voitu laittaa tuon torvelon tilalle. Tarakkamäki oli oikein pätevyyshakuinen tärkeilijä, joka nyt tuntui löytäneen varsinaisen elämäntyönsä päästessään kuulustelemaan virkaveljeään. Sakari kirosi mielessään. Kunhan tämä homma on ohi, niin vedän tuota korskeilijaa kunnolla turpaan, hän pohti. Tarakkamäen tärkein tavoite näytti olevan saada Huhtavuori syylliseksi murtomiehen surmaan.
- Tiesitkö muuten, että se murtomies oli Matias Manki, tuttu mies sinullekin jo vuosien takaa. Sinähän nappasit Mankin jostakin huoltoasemakeikasta. Muistatko? Tarakkamäki hymähti arvoituksellisena.
- Manki, eli paremmin tietyissä piireissä Apinan nimellä tunnettu? Huhtavuori hämmästyi. Mitä hittoa se teki Kuhasalossa? Espoo ja Vantaa olivat Apinan kenttää, ei se missään muualla koskaan toiminut.
- Niin sanopa se? Tarakkamäki jatkoi arvoituksellisella äänellään .- Joidenkin tietojen mukaan Apina oli sinun vasikkasi. Mitä hän haki juuri sinun mökiltäsi? Siinäpä meillä ongelmaa ratkottavaksi. Kenties jotain sellaista, mitä sinä et halunnut hänen löytävän.
Eihän Apina oikeastaan mikään Huhtavuoren vasikka ja tietolähde ollut, mutta jäätyään kiinni sattumalta Huhtavuoren osuttua huoltoasemalle juuri, kun Manki oli sitä ryöstämässä, oli hän kuulustelussa lipsauttanut huumekuljetuksesta, toivoessaan myötämielisempää suhtautumista omaan juttuunsa.
Nyt Huhtavuori muisti tuon vanhan huumejutun, joka oli noin aivan sattumalta tullut poliisin tietoon ja ratkennutkin lähes saman tien. Huumekuriiri oli jäänyt kiinni lasteineen, mutta kuten niin tavallista, ei tiennyt, kuinka aine oli autoon joutunut, eikä pukahtanut muista asiaan liittyvistä henkilöistä sanaakaan.
Syytä, miksi Manki oli hakeutunut murtokeikalle juuri Kuhasaloon ja juuri hänen mökilleen, ei Huhtavuorella ollut aavistustakaan. Hommassa alkoi muutenkin olla omituisia piirteitä., jotka herättivät kokeneen tutkijan epäilyksiä.
Miksi murtomies oli rikkonut suuren maisemaikkunan, kun olisi voinut päästä pienemmällä vaivalla ja vähäisemmällä metelillä kilauttamalla oven lasi hajalle?
Miksi ja millä Manki oli saareen tullut? Kuka oli Mankin ampunut ja miksi?
Huumehommiin liittyvästä asiasta ei voinut olla kyse. Murrot ja ryöstöt olivat enemmän kyllä Apinan leipälajeja, mutta huumeisiin hän ei suostunut kajoamaan missään muodossa.
Varsinainen yllätys oli Tarakkamäen päätös pidättää Huhtavuori kuulusteluja varten, siinä vaiheessa Sakari käsitti, että Tarakkamäki oli vakaassa uskossa pitänyt häntä syyllisenä mökkiinsä murtautuneen Mankin kuolemaan.
Kyllähän hän oli valmis hyväksymään häneen kohdistuvan kuulustelun ja sen, ettei hän itse pääsisi osallistumaan tutkintaan, olihan hän tavallaan asianosainenkin, mutta pidätys, se sentään oli jo kovempi juttu.
Tarakkamäki paneutui juttuun tarmolla, ja jaksoi päivästä toiseen käydä lävitse samat seikat, varoen tarkoin sentään suoraan syyttämästä virkaveljeään teosta. Jutun luonne tietysti vaati Huhtamäen pitämistä täysin eristyksessä ulkomaailmasta, mutta lyhyen kirjeen kirjoittamisen Tarakkamäki sentään salli ja sen Huhtavuori kirjoitti vaimolleen. Selvää oli, että Tarakkamäki sen lukisi, joten ei siihen mitään yksityisempiä tunnelmia voinut kirjoitella. Lyhyen ja rauhoittelevan viestin Sakar. laati, jossa ilmoitti, että hänet on otettu huostaan kuulusteluja varten ja että hän varmaankin pian palaisi kotiin jatkamaan alkanutta kesälomaansa.
Oli menossa neljännen päivän alkupuoli, kun sellin ovi avattiin ja sisään astui Huhtavuoren monivuotinen työpari Asko Teerikivi kantaen aamiaistarjotinta.
-Terve! Päätin poiketa morjenstamassa. Sinulla se mahtaa täällä käydä aika pitkäksi, joten poikkesin juttusille.
- Terve vaan! Missäs Asunti , tai Aalo ovat? Nehän tavallaan sapuskat tänne kantavat.? Sakari kysyi
- Pojille tuli vatsat kipeiksi, mitä lie syöneet. Josko maistelleet putkan sörsseleitä. Teerikivi vinkkasi silmää naurahtaen.
-Toden sanoakseni, Tarakkamäki näyttää ottaneen elämäntehtäväkseen saattaa sinut napekseen siitä Apinan tapauksesta. Se saakelin tärkeilevä koheltaja hankki päälliköltä valtuudet ottaa juttu itselleen ja nimesi sitten Turpeilan ja Suvikannan ryhmäänsä. Onneksi sentään ” Aisamies” Eichmann toimii rikospaikkatutkijana. Timpalta ei kyllä jää mitään huomaamatta.
- Entäs Hukanvaaran Esko. Esko tuntee paikat ja paikalliset ja on pirun terävä päästään, vaikka onkin pikkupaikan poliisimies. Eskolta ei ole jäänyt yhtään juttua selvittämättä, toki eihän pienellä paikkakunnalla kovin kummoisia rikoksiakaan ole tapahtunut. Sakari totesi.
- Olihan se Hukanvaara Tarakkamäelle käynyt esittäytymässä ja ilmeisesti koetellut tarjota apuaan, mutta tiedäthän sinä Tarakan. Kätteli paikallispoliisin kotiinsa ja ilmoitteli ylimieliseen tapaansa, että KRP hoitaa nyt juttua.
Aisamiehen mukaan Hukanvaara olisi vinkannut, että lossimiehiltä kannattaisi kysellä oudoista kulkijoista ja Tarakka olisi luvannut tarvittaessa käydä tiedustelemassakin, mutta toistaiseksi jättänyt sen tekemättä.
- No, niin tietenkin. Tarakkamäki on saaliin vainunnut, eikä osaa muuta enää ajatellakaan. Sakari murahti. – Kuule, voisitko käväistä jututtamassa, tai soittaa sille Eskolle, hän saattaa tietää paljonkin enemmän, kuin mitä Tarakalle ehti kertoa.
No, enpä nyt suoralta kädeltä osaa luvatakaan, mutta katellaan. tämäkin pistäytyminen täällä taitaa olla jo hiukan sääntöjen rajojen ulkopuolelta.
-------------
Ruskeaksi päivettynyt, pitkä ja hoikka mies tarttui Teerikiven ojennettuun käteen. Mies oli pukeutunut vihertävän ruskeaan ulkoilu-, tai metsästysasuun ja silmissä oli tiukka, tarkkaavainen katse ja käden puristus oli luja ja määrätietoinen.
- Teerikivi.
- Hukanvaara.
Lyhyt esittely ja siirryttiin suoraan asiaan.
- Sakari tuntuu olevan pienessä lirissä tämän murtomiesjutun tiimoilta. Teerikivi totesi.
- Näin minäkin olen ymmärtänyt. Hukanvaara tuumi. - Ja taitaa sitä samaa liriä löytyä jutun päätutkijankin nupista.
- Joo…niillä on Saken kanssa tainnut olla pientä riplausta jo vuosien ajan. Tarakka…siis Tarakkamäki ei oikein sulata sitä, että Sakke vie aina kimurantit jutut ja Tarakalle jäävät monesti simppelimmät. Nyt Tarakalle iski näytön paikka ja sehän näyttää päättäneen pistää Saken häkkiin. Niin, sinulla taitaa olla jotain tietoa, mikä mahdollisesti liittyy juttuun.
- Noo…tiedä häntä, mutta mennäänpä käymään tuossa Kuhasalon lossilla. Lossimiehillä on ollut tapana kirjata oudot kulkijat, joten katsotaan mitä sieltä löytyy.
- Niin, olenhan minä pitänyt tapanani laitella muistiin tuntemattomien autojen rekkareita, vaan nuo nuoremmat pojat eivät taida viittiä moista. Eläkeikää lähestyvä lossinkuljettaja Silvasti tuumaili verkkaiseen tapaansa.
- Katotaanpa mitä tänne on tullut laiteltua. Tästähän näitä löytyy. Samana päivänä, kun Huhtavuoren mökille murtauduttiin, on lossilla saareen mennyt viisi vierasta autoa. Tässä on rekisterit ja ajat. Siis sellaiset, joita en entuudestaan tunne.
Vihreään vahakantiseen vihkoon oli täsmällisellä käsialalla merkitty autojen merkit, värit ja rekisterinumerot, sekä autoissa olleet matkustajat. Neljä henkilöautoa ja yksi sininen pikkubussi. Espoolaisen autovuokraamon tarran ilmoittamat yhteystiedot näkyivät vihkon sivulla.
Sen, samoin, kuin kahden henkilöauton, joiden matkustajat koostuivat selvästi perhekunnista, olisi Teerikivi jättänyt suosiolla epäilyn ulkopuolelle, mutta kahden henkilöauton matkustajat muodostuivat tuntemattomiksi jääneistä miespareista. Teerikivi kuvasi digi-kamerallaan sivun tiedot ja kiitti lossimiestä tarkkaavaisuudesta.
- Eipä juuri kestä. Tuumi lossimies. – Huomasitteko muuten tämän, hän vielä jatkoi ja osoitti pikkubussia koskevaa merkintää, tai oikeammin siinä olevaa pientä viitemerkkiä ja sivun alalaidassa olevaa selvennystä.
Teerikivi vilkaisi vihkoa uudelleen ja tarkisti kuvan kamerastaan. Todellakin. Viitteen selvityskohta olikin jäänyt kuvasta pois.
Viitteessä luki: ” Autoa kuljettaneen miehen oikean käden kämmenselkämyksessä tatuoituna suurikokoinen hämähäkki.
Viite ei merkinnyt Teerikivelle sen ihmeellisempää, mutta hän kuvasi senkin. Sittenhän vielä kysyi. Tässä ei näy merkintää ajoneuvojen poistumisesta, onko siitä havaintoja.
-Eivät ole minun vuoroni aikana poistuneet. Se näkyisi muuten kirjassa. Lossimies tuumi.
-No? totesi Teerikivi miesten kävellessä lossilta poispäin. – Luuletko, että näissä mitään on?
-Olenhan minä ottanut selvää autoista. Hukanvaara myönsi. Ne kaksi perhekuntaa ovat ok. Olivat vieraisilla sukulaistensa mökeillä. Kaksi muuta autoa, joissa kummassakin kaksi miestä. Toinen oli joku mökkitontin katselija ja toisessa UPM: ostoasiamiehiä katsastamassa pystykauppaa.
Pikkubussi on Espoolaisen vuokraamon auto, aivan kuten lossimiehen kirjanpitokin näyttää. Siitä en enempää voinut ottaa selville, etten puuttuisi KRP:n tutkimuksiin luvatta. Kyllä silti tuntuisi oudolta, että mies vuokraisi pääkaupunkiseudulta pikkubussin ja tulisi sillä tänne asti varastamaan kiikarin ja kameran. ,,,,Niin ja viskipullon. Oikeammin kaksi miestä, sillä muutoinhan auto olisi jäänyt Kuhasaloon ja Silvastin mukaan bussissa oli vain kuljettaja.
Tähän liittyy nyt jotain, johon en osaa ottaa kantaa.
- Monestihan näiden pikkubussien kabiinien lasit ovat niin tummennettuja, ettei matkustajia juurikaan näe. Ties vaikka bussi olisi ollut täynnä matkustajia.
----------
Puhelin pirahti Teerikiven pöydällä ja hän painoi linjan auki.
- Teerikivi ja Vannes heti päällikön huoneeseen, kaiuttimesta kajahti päällikön sihteerin heleä ääni.
Teerikivi ähkäisi. Päällikkö oli ilmeisesti saanut tietoonsa hänen yksityisluontoiset tutkimusmatkansa ja nyt oli odotettavissa kipakka ”rippikoulu”
Pientä hetkeä myöhemmin mieskaksikko seisoi päällikön huoneessa totisena.
- Mitä teillä on tällä hetkellä työn alla? päällikkö tivasi.
- Sitä tupakan salakuljetushommaahan tässä on väännetty, Vannes ehti ennen Teerikiveä vastaamaan.
- Työnnätte Tupamäelle ja Salakalle sen. Nopea selonteko, missä homma menee ja siirrytte erikoistehtävään.
- Tämä selvä, Teerimäki ilmoitti. – Mikä on tämän uuden homman nimi?
- Tämä on nyt hieman poikkeustilanne. Päällikkö madalsi ääntään. Vedätte matalaa profiilia, mutta alatte tutkia Huhtavuoren juttua. Tarakkamäki on kohta valmis luovuttamaan jutun syyttäjälle, ja minusta tuntuu, että Kimmo on hötkyillyt homman väärille raiteille. Huhtavuori työhistoriansa puolesta, eikä muutoin siinäkään käsityksessä, mitä miehestä olen saanut, vastaa näkemystä, jonka Tarakkamäki on tutkimuksissaan saanut esiin.
Tämä kaikki jää sitten meidän väliseksi, eikä leviä tämän huoneen ulkopuolelle. Eichmannin tutkimuksiin voitte tutustua. Annoin Timolle jo ohjeet avustaa teitä tarvittaessa. Ette häiritse Tarakkamäen toimintoja, eikä hänen tarvitse tietää teidän tutkimuksistanne. Kysyttävää?
Teerikiven olisi mieli tehnyt lähteä lentoon. Niin hyvältä tuntui päästä kiinni tähän mieltä kaivaneeseen juttuun. – Hittivie! Päällikkö oli todella mies paikallaan
Teerikivi astui Espoolaisen autovuokraamon toimistoon.
- Teerikivi rikospoliisista päivää! hän murahti tervehdykseksi.
- Hjuva paiva. Kuinka voin olla avuna?
- Teiltä on vuokrattu Kesäkuun 27 päivänä pikkubussi, jonka rekisterinumero on TZY-99.
- Kulla loutuu kaiki tieto. Virkailijan ulkomaiselta vivahtava olemus sai lisäpontta vierasperäisestä korostuksesta. – Katsoo, 26 paivana auto vuokratu viikonlopu aika. Maksetu etukäte ja 1000 kilometri ajomaksu. Palautetu sopimuksen mukana sunnuntai-ilta. Ajetu 610 kilometri, eikä ajomaksu palautus ole noudetu.
- Kuka on vuokraaja? Teerikivi kysyi ja yritti samalla kurkistaa tiskin yli asiakirjan merkintöjä.
- Vuokraja on nimi Matias Manki.
- Kuka ajoneuvon palautti?
- Ei voi muista. Auto tuotu ilta ja avain pudotus yösäilö.
- Just’joo. Onko auto nyt paikalla?
- Kulla olla piha.
- Avaimet! …Kaikki. Teerikivi ojensi kätensä vaativasti. Takavarikoin ajoneuvon tutkimuksia varten. Sitä epäillään käytetyn rikoksen yhteydessä.
- Ei te voi tehda tama minu. Pomo suuttuu minu ja antaa lopputili.
- Jos pomollasi on jotain kysyttävää, soittakoon minulle tähän numeroon, Teerikivi ojensi kortin hätääntyneelle virkailijalle. Kävi noutamassa autostaan sinivalkoisen teippirullan, jossa oli poliisin tunnukset ja sinetöi pikkubussin ovet. Aisamies saisi käydä asialla ja katsoa, vieläkö autosta löytyisi jotain rikokseen liittyvää.
Teerikivi kaivoi kännykkänsä esiin soittaakseen tutkijalle, kun se kilahti soimaan kädessä.
-Vannes terves! Tervehti työpari.
Löysin arkistosta hämähäkkimiehen. Osaatko aavistaakaan. …Seppo Kalevi Häkkinen. Kavereiden kesken ”Hämis”. Vapautunut pari kuukautta sitten pitkältä kakulta, jonka leipoi, kukapas muu, kuin Sakari Huhtavuori.
Teerikivi rypisti otsaansa. –No, niin. Motiivi taitaa olla haarukassa. Nyt pitäisi vain saada ommeltua tuo Häkkinen kiinni tekoon ja lujasti. Ehkä olisi syytä etsiä mies käsiin ja käydä
hieman säikäyttämässä. Pelkkä lossimiehen näkemä hämähäkki ei välttämättä pitkälle hommaa ratkaise. Kannattaisi käydä hieman äijää jututtamassa.
----------X
Hämis myhäili tyytyväisenä. – Homma menee, kuin ajatus. Iltapäivälehdet olivat saaneet vihiä murtomiehen kuolemaan liittyvästä pidätyksestä ja repivät otsikoita herkutellen sillä tosiseikalla, että poliisi oli pidätetty epäiltynä.
Hämis vilkaisi kämppänsä kirjahyllyn päällä jököttävään kolmenlitran viskipulloon. kohta hän korkkaisi sen, kohta, kunhan tuomio julistettaisiin käräjätuvassa Huhtavuorelle. Kohtalonomainen asioiden yhteen nivoutuminen kiehtoi Hämistä. Hän kilistäisi Huhtavuoren tappion kunniaksi tämän omalla viskillä.
Kesken näiden riemukkaiden ajatusten ovikello kilahti varsin äänekkäästi. Soittajalla oli mahtipontinen ote mekaanisen kellon painikkeeseen.
Hämis siirtyi eteiseen ja vilkaisi ovisilmästä rappukäytävään. Kaksi miestä, jotka ammattimiehen kouliintunut silmä heti luokitteli poliiseiksi.
Hämis hätkähti, mutta hetken mietittyään ja ovikellon toistaessa vaatimuksensa hän päätti avata oven. Häntä ei voitaisi mitenkään yhdistää Apinan juttuun, jos poliisit olivat sillä asialla. Oikeastaan hän voisi vielä hieman lisäillä omaa nautintoaan naruttamalla poliisia.
-Teerikivi ja Vannes rikospoliisista. Morjesta vaan.
- Niin. Millä tavalla tällainen entinen häkkilintu voi olla poliisille avuksi? Hämis uteli tekoimelällä äänellä ärsyttääkseen vieraita.
- Me tutkimme vanhan tuttavasi Matias Mankin kuolemaa. Koska olet viimeksi nähnyt Mankin elossa.
- Jaa…Apinan. Siitä on varmaankin se reilu kahdeksan vuotta. En ole juuri ollut maisemissa, tuli oltua hieman pidemmällä lomalla ja aivan muualla.
- Tiedetään, tiedetään. Entä, koska viimeksi olet käynyt Kuhasalossa. Äkkiä kylmä rinki kouraisi Hämiksen takapuolta ja tiedostamattaan hän kääntyi vilkaisemaan hyllyn päällä olevaa Viskipulloa.
Teerikiven katse seurasi vilkaisua.
-Olet näköjään hankkinut kunnon kannun juhlajuomaa.
Joo. Ostin sen, kun vapauduin, mutten sitten uskaltanutkaan juoda. Sitä tulee kännipäissään niin helposti tehtyä tyhmyyksiä, joten päätin säästää myöhempään ajankohtaan tuon korkkaamisen.
- Niinhän sitä. Mistä muuten noin mahtavan lekan voi ostaa?
- Minä ostin Leppävaaran alkosta. Hämis heitti arviolta paikan, jossa kävisi niin paljon väkeä, ettei yksittäinen naama voinut pysyä myyjien mielessä.
- Olehan sitten maltillinen tuon kanssa jatkossakin. Teerikivi totesi leppoisalla äänellä. ..Muuten Manki murtautui eräälle mökille ja anasti tuollaisen viskipullon. Et siis ole nähnyt Mankia tänä kesänä , etkä siis mahdollisesti ostanut pulloa häneltä?
- Ehdottomasti en. Leppävaaran alkosta tuo on haettu, mutta en osannut kuittia säilyttää teitä varten. En arvannut, että sitä vielä tultaisiin kyselemään. Hämis alkoi saada takaisin itsevarmuuttaan.
- No, ei tässä mitään kuitteja kaipailla. Anteeksi vaiva, kiitokset avusta ja näkemisiin. Vannes toivotteli.
Oven sulkeuduttua Hämis pyyhkäisi otsaansa. – Voi hitto! yhden asian hän oli unohtanut. Sormenjäljet. Ei hän ollut omiaan mihinkään jättänyt, siitä hän oli toki huolen pitänyt. Hän oli jopa etsinyt ampumaradalta hylsyn ja viskannut sen lossilta veteen. Sitä ei kukaan löytäisi, mutta tuo pullo. Siinähän saattoi olla Huhtavuoren sormenjäljet ja sillä hänet olisi voinut yhdistää juttuun. Nyt pullo pitää hävittää pikimmiten.
Hetken ajatusten rauhoittuessa Hämis kuitenkin totesi, että pullon huolellinen pyyhkiminen riittäisi ja sitten sitä ei voisi liittää Huhtavuoreen mitenkään.
Teerikivi istui kuskin vieressä Vanneksen ajaessa.
- Todennäköisesti se viskileka on Sakun mökiltä viety. Olisiko pitänyt takavarikoida se? Vannes pohti.
- No, eipä kai. Hämis ei raaski siitä luopua, se on eräänlainen voitonmerkki sille. Sitä paitsi se Sakun leka on ostettukin Leppävaaran alkosta, Hämis on tietysti pyyhkinyt siitä sormenjäljet tarkoin pois, mutta mehän pystymme tunnistamaan sen koska vain, eikö se niin ollut. Meillä ei ollut etsintälupaa Hämiksen kämpälle, joten olisiko pullo kelvannut todistusaineistoon. Se on vähän tuomarista kiinni. Katsotaan, mitä Aisamies on saanut kokoon ja vedetään Hämähäkki omaan verkkoonsa pikkuhiljaa.
-
Timo Eichmann osoitti kynällä tietokoneensa ruutua.
-Ensinnä. Mankin ranteista ja puseron hihansuista, kuten myös suun ympäriltä pystyin eristämään liima-ainesta. jollaista käytetään yleisesti teollisuusteipissä. Toiseksi, Mankin vaatteista löytyi kuituja , jotka ovat samaa kangaserää, kuin hänen vuokraamansa pikkubussin lattiaverhoilussa. Kolmanneksi Mankin vaatetukseen kuuluvia kuituja löytyi pikkubussin lattiaverhoilusta. Päätelmä: Manki on ollut ajoneuvon lattialla.
Neljänneksi. Olen kerännyt ampumaradalta 112 kappaletta 22cal tarkkuuspistoolin hylsyjä ja 89 kappaletta 9mm pistoolin hylsyjä.
Tarkkuuspistoolin patruunat on kaikki ammuttu samalla aseella.
9mm:n hylsyistä 21 on ammuttu aseella, joka kuuluu Esko Hukanvaaralle. 8 on ammuttu aseella, joka kuuluu tälle meidän Teerikivelle. 14 on ammuttu Vanneksen virka-aseella. 45 on ammuttu Sakari Huhtasuon aseella. Yhteensä 88 hylsyä. Yksi löydetty hylsy kuuluu 9mm pistooliin, jolle ei löytynyt haltijaa.
Mankin päähän osunut laukaus on ammuttu noin puolentoista metrin etäisyydeltä ja ilmeisesti 9mm. pistoolilla. On mahdollista ja jopa toden näköistä, että surmatyö on tehty samalla paikalla, mistä uhri löytyi, mutta jäämiä luodista en onnistunut löytämään.
Päällikkö katsoi kolmea paikalla olevaa alaistaan.
- Onko meillä tarpeeksi näyttöä sitoaksemme Häkkinen juttuun?
- Uskon, että on. Vannes totesi.
- Olen samaa mieltä. Teerikivi lausui. Tarvitsemme vain etsintäluvan Häkkisen asuntoon. Sieltä löytyy viskipullo, jonka uskon olevan Huhtavuoren asunnolta murron yhteydessä kadonnut. Mikäli asia on, kuten uskon, voimme kiistatta yhdistää Häkkisen murtoon, mutta toinen juttu kokonaan on, riittääkö näyttö Mankin surmaan. Jos löydämme Häkkisen hallusta aseen, joka idefioituu ampumaradalta löytyneeseen hylsyyn, uskon näytön riittävän.
- Okei. Otetaanko riski ja suoritetaan etsintä? Päällikkö kysyi.
Huhtavuori on huomenna käräjillä ja niin ollen homman ratkaisulla alkaa olla kiire. Tarakkamäen keräämä näyttö ja julkisuuden paine voivat saada aikaan, sen että oikeus katsoo näytön Huhtavuorta vastaan riittäväksi, varsinkin, kun puolustuksella ei ole juuri muuta, kuin minun lausuntoni.
Kahvikeitin turahteli leppoisasti ja vastavalmistuneen kahvin tuoksu levisi asuntoon.
Hämis nousi tavoittelemaan tiskipöydältä mukia, lorauttaakseen siihen vastavalmistunutta kuumaa juomaa.
Ovikellon kipakka kilahtelu keskeytti kuitenkin toimenpiteen ja mies jäi hetkeksi paikoilleen jäykistyneenä pohtimaan tilannetta. Kukahan sieltä nyt oli tulossa. Hän oli viettänyt vapauduttuaan hyvin yksinäistä elämää ja tarkoin varonut tapaamaan entiseen elämään liittyviä henkilöitä.
Hämis siirtyi eteiseen ja vilkaisi ovisilmän kautta käytävään. Tällä kertaa poliiseja oli tuplasti enemmän. Vilu ja pelko puistattivat miestä. Oliko poliisi päässyt sittenkin hänen kintereilleen, miksi muuten ne työntyisivät tänne.
Järki kuitenkin pakotti ajatukset ryhtiinsä. Eihän poliisilla voinut olla mitään tietoa. Hän oli hoitanut homman suunnitelman mukaisesti, eikä kukaan voinut yhdistää häntä millään Mankiin, Huhtavuoreen vielä vähemmän. Hän päätti avata oven.
- Terves taas! Hihkaisi Teerikivi astuessaan asuntoon. Tulimme taas käymään, vaikket muistanut kutsuakaan. Teemme tällä kertaa tupatarkastuksen. Hän ilmoitti näyttäessään
virallista paperia.
- Mitä te täältä luulette löytävänne? Hämis oli ihmettelevinään, kiroillen samalla mielessään. Keittiön pöydän alapintaan hän oli kiinnittänyt teipin ja pahvilevyn avulla piilopaikan pistoolilleen. Olisi pitänyt keksiä aseelle parempi piilo, nyt se löytyisi takuuvarmasti. Hän pohti jo mielessään mitä luvattomasta aseesta lankeaisi. Luultavasti kohtalainen sakko ja pistoolin takavarikoiminen.
- Tällä hetkellä kiinnostaa eniten tuo viskileka. Vannes ilmoitti. Mahtaako olla sama, joka katosi Huhtavuoren mökiltä aiemmin kesällä?
- Onkohan herrojen muistissa nyt jotain pahasti pielessä? Hämis tivasi.- Muistaakseni kerroin jo viimekerralla ostaneeni kannun Leppävaaran alkosta. Pitäisiköhän teidän vähentää tuota juomista, kun sen näyttää vaikuttavan jo muistiinkin.
Hämis huokaisi jo hieman helpottuneena. Poliisi taisikin olla viskipullon perässä. Sehän vain passaisi, edellisestä kerrasta oppineena hän oli jo pyyhkinyt pullon taatusti puhtaaksi kiusallisista sormenjäljistä.
- No, viekää se pullo ja tutkikaa niin paljon, kuin huvittaa, muttä älkää kaikkea juoko. Ajattelin tässä lähiaikoina hieman juhlistaa erästä tilannetta ja korkata kannun silloin. Hämis rohkaistui ivaamaan.
- Äläpä nyt vielä nuolaise. Teerikivi puuttui keskusteluun. – Satutko tietämään, mikä se tämä on? hän jatkoi näyttämällä mustaa kanttista rasiaa, jonka oli avannut. Mustaan samettisen näköiseen pintaan oli upotettu hopeisen värinen kynä.
- Kynältähän tuo näyttää. Hämis tokaisi.
- Jep, kynähän tämä. Merkkauskynä, jonka näkymättömän musteen saa esiin sytyttämällä tämän pienen UV valon tämän askin sisäpuolella olevaan lamppuun. Teerikivi sanoi ja napsautti kytkimestä lampun päälle. Hän käänsi valon osoittamaan kaapin päällä olevaa suurta viskipulloa ja samassa etiketissä loisti tyylitelty kauniilla Eichmaninn käsialalla kirjoitettu teksti;
PALJON ONNEA SAKELLE 50.v PÄIVÄN JOHDOSTA.
TYÖPORUKKA
Hämiksen jalat olivat pettää alta. Voi saakelin saakeli, miksi hänen pitikin ottaa tuo kannu sieltä mökiltä? Nyt kaikki, hieno suunnitelma ja maukas kosto olivat pilalla.
Hämis horjui tiskipöydän ääreen, otti mukin käteensä, kaatoi siihen pannusta kahvia ja istuutui pöydän ääreen.
Äkkiä Hämiksen kädessä olikin 9mm Beretta, jonka piipunsuun jatkeena sojotti ikävän näköinen äänenvaimentaja.
- Otappa nyt Hämis aivan rauhallisesti. Teerikivi sanoi. – Peli on nyt sinun kohdaltasi menetetty, miksi enää pahentaisit omaa tilannettasi?
- Voi ollakin, mutta sitä ennen listin teidät ja huomenna Huhtavuoren käräjätalolla. Sen jälkeen sitten onkin yhdentekevää, kuinka äijän käy.
Vannes, joka oli seisonut osittain Teerikiven takana, Eichmannin ja päällikön ollessa vielä osittain eteisen puolella, kiersi Teerikiven ohitse.
- Kyllä minä pidin sinua sentään hieman älykkäämpänä. Vannes tuumi verkkaiseen tapaansa. – Sinulle pitäisi varmaankin tehdä älykkyyskenttätesti. Vannes jatkoi ja veti rauhallisesti tuolin alleen ja istuutui Hämiksen vastapäätä.
- Häh? Mikä? Hämis älähti yllättyneenä.
- Vannes pujotti rauhallisesti kätensä puseronsa poveen ja veti hitaasti esiin virka-aseensa. Laski sen pöydälle, pyöräytti perän kohti Hämistä ja työnsi sitten aseen sormellaan pöydän yli kohti hämmästynyttä konnaa.
Hämmästyneen näköisenä Hämis tarttui aseeseen ja käänsi piipun osoittamaan poliiseja, napsauttaen samalla varmistimen päältä. Äkkiä tilanteessa oli hänestä jotakin niin koomista, että se sai ylimielisen hymyn nousemaan huulille.
Sitten hän painoi lippaan lukitussalpaa pudottaen lippaan pöydälle.
Hän käänsi katseensa lippaaseen ja totesi.
- Tyhjä?
Siinä olikin kaikki, mitä hän ehti todeta. Vannes tönäisi kaikin voimin keittiön pöytää ja Hämis kaatui tuoleineen pöytälevyn iskiessä häntä rintaan. Sitten hän huomasikin jo olevansa vatsallaan lattialla ja Vannes painoi polvellaan hänen selkäänsä, vääntäessään käsiä selän taa.
Käsiraudat kilahtivat hiljaa ja tilanne oli ohitse.
- No, ei se oikein hyvin mennyt sinulta, se älykkyystesti. Vannes totesi ja sai Hämikseltä murhaavan vilkaisun.
Eira tuijotti kalpeana miehensä selkämystä käräjäsalissa. Syyttäjä luki syytelauselmaansa, joka pohjautui Tarakkamäen tutkijaryhmän tuloksiin. Sakari Huhtavuori oli syytettynä kesäasuntoonsa murtautuneen Matias Mankin surmaamisesta.
Virkapukuinen poliisi astui saliin, pysähtyi ovelle ja kumarsi oikeudenpuheenjohtajan, eli käräjätuomarin suuntaan ja jatkoi matkaansa kädessään A4 kokoinen paperiliuska. Syyttäjän ääni vaimeni ja saliin laskeutui odottava hiljaisuus.
Poliisimies vei paperinsa Huhtavuoren asianajajalle, joka vilkaisi paperia ja alkoi kiihtyneen näköisenä lukea sitä. Poliisimies poistui salista ja syyttäjä palasi ääneen.
- Poliisin suorittamien tutkimusten nojalla katson toteen näytetyksi, että 27 päivänä kesäkuuta tänä vuonna Sakari Huhtavuori surmasi ampumalla vapaa-ajan asuntoonsa murtautuneen Matias Mankin ja näin ollen ….
Syyttäjän lause jäi kesken Huhtavuoren asianajajan ponnahtaessa pystyyn.
- Herra oikeuden puheenjohtaja… pyydän asian käsittelyn keskeyttämistä. Puolustus on juuri saanut tiedon uusista asiaan liittyvistä seikoista, jotka vääjäämättömästi tulevat todistamaan päämieheni syyttömyyden.
Salissa syntyi melkoinen kohina ja käräjäoikeuden tuomari sai hakata tosissaan nuijallaan ja vaatia saliin hiljaisuutta ja järjestystä.
. Oikeuden istunto jatkuu kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Tuomari ilmoitti ja viittasi syyttäjää ja puolustusasianajajaa siirtymään kanssaan salin takana oleviin tiloihin.
Ehti kulua vajaa kymmenen minuuttia, kun joukko palasi saliin. Tuomari asettui pöytänsä taa ja kopautti nuijaansa.
- Oikeudenistunto keskeytetään, jotta syyttäjä ja puolustus saavat tutustua uusiin esille tulleisiin seikkoihin.
Istuntoa jatketaan kahden viikon kuluttua. Syytetty vapautetaan välittömästi, mutta velvoitetaan saapumaan seuraavaan istuntoon.
Tuomari löi nuijansa jälleen pöytään, nousi ja asteli uudelleen salin takatiloihin.
Kolmisen viikkoa myöhemmin tuttu porukka istui poliisitalon kahviossa ja jälkipui vielä kesän tapahtumaa.
- Näin jälkikäteen ajatellen, se oli hämähäkki, joka ratkaisi jutun. Teerikivi pohdiskeli.
Mikäli lossimies ei olisi pannut merkille Hämiksen tatuointia, niin homma voisi vieläkin olla pimeänä.
- Tuo muuten on aivan totta. Vanneskin tuki Teerikiven näkemystä. – Olihan siinä hiukan muutakin tuuria mukana, näin jälkeenpäin ajateltuna. Talven aikana ammuttuja hylsyjä oli lumeen kadonneina jäänyt maastoon. Mikäli Sakke olisi ehtinyt käydä keräämässä ne pois, olisi Häkkinen löytänyt oman hylsynsä ja se oli ainut todella pitävä näyttö, jolla Hämis saatiin sidottua surmatyöhön. Onneksi tuo Timo sentään hoitaa hommansa huolella.
- Tarakka viittasi kintaalla hylsylöydölle. Eichmann liittyi keskusteluun. –Oli sitä mieltä, että hylsy oli mahdollisesti tuotu paikalle sotkemaan tutkimuksia. Minä luulen, että Tarakka oli vahvasti siinä uskossa, että Sakulta oli hihnat lipsahtaneet päältä, kun oli tavoittanut Mankin paikanpäältä. Tarakka kuvitteli, että Saku oli ikkunanlaittoreissullaan lavastanut lukon rikkomisen ja tuonut paikalle hylsyn, jota ei voisi jäljittää.
- Päällikkö piti Tarakalle tiukan rippikoulun ja passitti äijän arkistohommiin ja putkavahdiksi. Teerikivi naureskeli. – Kuulin, että Tarakkamäki on hakenut rikostutkijan paikkaa Oulusta. Toivotaan nyt miehelle kerrankin onnistumista oikein sydämen pohjasta.
Samassa kahvihuoneeseen astui mies, josta keskustelua parhaillaan käytiin.
- Siinä paha missä mainitaan….Lipsautti kai tarkoituksella Teerikivi.
Tarakkamäki oli pyörähtämässä jo paikalta, kun Huhtavuori hihkaisi hänelle!
- Hei Tarakkamäki! Sinähän olet harrastanut nyrkkeilyä? Käykö joku päivä, että mentäisiin tuonne alakerran kuntosalille ja hanskattaisiin hieman. Tekisi tässä vanhan miehen mieli hiukan verrytellä taitojaan ja sinä olet melkoinen haka niissä hommissa.
- En minä nyt tiedä…kehtaa tässä vanhaa miestä alkaa hakkaamaan. Vastusteli Tarakkamäki, mutta kiinnostunut pilke silmäkulmassa paljasti todellisen halun.
- Eipä tässä nyt mistään hakkaamisesta kyse olisi. Sinä kuulemma olet lähdössä talosta, eikä näistä pojista ole minulle oikein harjoitusvastustajaksikaan. Huhtavuori perusteli ajatustaan.
- No, hyvä on, mutta ei sitten muistella pahalla kävi siinä kuinka hyvänsä. Tarakkamäki tiesi kykynsä, eikä Huhtavuorta ollut salilla näkynyt. Oli enempikin ampujamiehiä. Ja sitä paitsi ainakin parikymmentä vuotta vanhempikin.
Jonkinlainen peitelty nautinnollisuus pyrki pintaan jo ajatuksesta, kuinka hän iskisi Huhtavuoren kanveesiin.
Kolme miestä seisoi kehässä. kahdella nyrkkeilyhanskat käsissään ja kolmannella, Eichmannilla yllään valkoinen paita ja pilli kädessään.
- Oletteko valmiit? Eichmann kysyi. – Vihellyksestä lähtee…ja vihellyksellä lopetetaan. Ei sitten mitään koiruuksia. Reilu matsi ja niin pois päin.
Miehet seisoivat kehän keskellä. Eishman astui askeleen taaksepäin ja puhalsi pilliinsä. Huhtavuori ojensi hanskansa eteen ja Tarakkämäki kopautti niihin omillaan. Astui sitten askeleen taaksepäin ottaakseen valmiusasennon.
Huhtavuori sen sijaan otti askeleen eteenpäin ja veti pitkän suoran ja niin paljon, kuin hartioista lähti, osuen pystyyn nostettujen hanskojen välistä suoraan yllättyneen Tarakkamäen poskipäähän.
Iskun voima ei sinällään olisi juurikaan kokeneempaa nyrkkeilijää järkyttänyt, mutta hyökkäyksen nopeus yllätti ja Tarakkamäki kompuroi sen verran, että pyllähti istualleen.
Eichmanin pilli soi.
- Okei! Matsi ohi, se oli tyrmäys. Tuomari päätti, saaden aikaan Tarakkamäen kiivaan vastalauseryöpyn.
- Eikä ollut! Kiljui Tarakkamäki.- Minä horjahdin ja kompastuin. Tuollainen näpy ei tunnu missään. Minä olen täysin kunnossa, jatketaan matsia..ei tätä tällä lailla voi lopettaa, enhän minä ehtinyt lyödä yhtään iskua.
- Se on kuule niin, että nopeus on valttia nyrkkeilyssä. Säesti Teerikivi kehän ulkopuolelta.
- Melkoisen tällin Saku löi. Äijähän on aivan sekaisin, ei ymmärrä omaa tilaansa. Ei tuota voi enää laskea jatkamaan. Vannes vielä säesti.
Tarakkamäen sappi kiehui ja hän hyppi kehässä yrittäen päästä jatkamaan ottelua, mutta Eichman asettui aina eteen ja nosti Sakun käden ylös voiton merkiksi.
Vannes autteli hanskat Huhtavuoren käsistä ja jaksoi samalla vuodattaa äänekkäästi ylistystä tämän iskulle. Huhtavuoren tiimillä näytti hymy olevan herkässä, eikä sitä yhtään laimentanut Tarakkamäen kiukku, ehkä jopa päinvastoin.
- Oli se vaan hieno isku. Ylisti vielä Eichmannkin porukan kävellessä kuntosalilta.
- Uskokaa pojat kaikessa rauhassa. Kyllä se vaan hyvältä tuntuikin. Huhtavuori tuumasi.
--------- LOPPU -----------
